torstai 2. huhtikuuta 2020

Ympäristöseurannalla turvataan järvien tulevaisuutta Asikkalassa

Kirjoittajista Terhi Ahava teki LABin opinnäytetyönä
Asikkalan järvien tilan seurantasuunnitelman.
Pia Haapea toimi työn ohjaajana. 

Valokuva Schroderus, J

Suomi on tuhansien järvien maa. Järvet ovat iso osa suomalaista kansallisidentiteettiä ja ne tarjoavat meille valtavan määrän erilaisia virkistymismahdollisuuksia, ympäri vuoden. Vedessä polskiminen, kalastaminen ja veneily ovat kesänviettoa parhaimmillaan ja järvien rannoilta löytyy tuhansien suomalaisten lomaparatiisit, joissa rasittunutkin mieli elpyy.

Tiesitkö että kunnilla on ympäristönsuojelulain asettama velvollisuus seurata alueillaan ympäristön tilaa? Säännöllisellä seurannalla voidaan saada tietoa järven tilan heikkenemisestä jo vuosia ennen kuin tilanne pääsee erittäin huonoksi. Tämä voi konkretisoitua esimerkiksi ihmisille ja eläimille haitallisena sinilevänä.  Kuten monessa muussakin asiassa, myös vesistöjen hoidossa ja haittojen ennaltaehkäisyssä on sitä parempi, mitä aikaisemmassa vaiheessa asiaan puututaan. Tällöin myös kunnostaminen on huomattavasti helpompaa, nopeampaa ja halvempaa kuin todella kehnoon tilaan päässeen järven ennallistaminen.

Säännöllisen seurannan tärkeydestä huolimatta laissa ei määritellä tarkemmin vaatimuksia seurannalle, myöskään oppaita tai ohjeita seurantaan ei ole olemassa. Ainakin kuntatasolla tapahtuvan seurannan suunnitteleminen ja toteutus on siis täysin kunnan vastuuviranomaisen resurssien ja panostuksen varassa.

Järvet kutsuvat Asikkalaan

Asikkala on Päijät-Hämäläinen maalaiskunta, jonka väkiluku tuplaantuu kesäaikaan vapaa-ajanasukkaiden myötä. Mökkejä Asikkalassa oli vuoden 2018 tilastojen mukaan noin 4 200, joka on lähes saman verran kuin vakituisten asuntojen määrä (4000) (SVT 2019). Merkittävin syy Asikkalan suosioon vapaa-ajanasukkaiden keskuudessa on runsasjärvisyys. Asikkalassa on yhteensä noin 90 järveä ja yli 580 kilometriä rantaviivaa. Asikkalan keskustaajamassa sijaitsee myös Euroopan vilkkaimmin liikennöity sisävesikanava Vääksyn kanava. (Asikkala, 2020).

Asikkalassa on tehty lain velvoittamaan järvien tilan seurantaa 1970-luvulta lähtien, mutta seuranta on ollut melko sattumanvaraiselta niin tutkimuskohteiden kuin seurantatiheydenkin puolesta. Seurantaan päätyneet kohteet ovat valikoituneet tutkimuskohteiksi lähinnä silla perusteella, että vesistöjen alueella asuvat, myös vapaa-ajanasukkaat, ovat ilmoittaneet viranomaiselle huolensa vesistön tilasta. Järvien tilan seurannassa onkin ollut mukana jopa käytännössä umpeenkasvaneita järviä, kun taas toisaalta merkittäviäkin kohteita on saattanut jäädä kokonaan seurannan ulkopuolelle.

Asikkalan järvien seurantasuunnitelma

Asikkalan teetti LAB-ammattikorkeakouluun energia- ja ympäristötekniikan opiskelijalla opinnäytetyönä järvien vuosittaisen seurantasuunnitelman, jossa on eritelty kunakin vuonna vuorossa olevat tutkimuskohteet. Vaikka työn haasteita lisäsi puuttuva ohjeistus seurantasuunnitelman tekemiseksi, valmistui alkuvuodestavuonna 2020 seurantasuunnitelma, jossa luotiin kriteerit Asikkalassa tutkittaville järville ja tehtiin vuositasoinen suunnitelma seurannan toteuttamisesta.

Valintakriteereiden luominen onkin tärkeää, jotta saadaan rajattua seurantakohteiden määrä sellaiseksi, että ne ovat pienen kunnan toimesta mahdollista toteuttaa. Esimerkiksi Asikkalassa on yhteensä lähes 130 mahdollista seurantakohdetta kun huomioidaan yksittäisten järvien lisäksi myös isompien järvien lahdet. Lopulliseen seurantaohjelmaan valittiin noin 50 kohdetta, mm. vesistöjen koon ja rantarakentamisen (eli oletetun virkistyskäytön) perusteella. Nyt tehty suunnitelma ajoittuu vuosille 2020 – 2029, mutta kiertävän syklin vuoksi sitä voidaan soveltaa myös tästä eteenpäinkin. 

Terhi Ahavan tekemässä opinnäytetyössä käydään läpi myös järvivesitutkimusten näytteenottomenetelmät, tutkittavat muuttujat sekä tulosten tulkintaa. Opinnäytetyön myötä Asikkalan järvien tilaa tullaan tarkkailemaan vuosittain yli kymmenessä kohteessa. Säännöllisen seurannan ja ohjeistuksen kautta tulosten vertailukelpoisuus tulee parantumaan huomattavasti. Vaikka työ on tehty Asikkalaan, sitä voi hyvin hyödyntää myös muiden kuntien järvien seurannan suunnittelussa. Mikäli järvien hyvinvointi ja ympäristöseuranta kiinnostavat, kannattaa käydä lukemassa koko opinnäytetyö osoitteesta theseus.fi.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Vesijärvi on kaupunkisuunnittelun haaste ja mahdollisuus

Kirjoittaja Sauli Havas oli Arkkitehtitoimisto
Rosberg Ikävalkon toimitusjohtaja ja pääosakas
vuoteen 2019 asti. Jäätyään eläkkeelle hän
työskentelee toimistossa edelleen osa-aikaisena.



Sisä-Suomen suuret kaupungit Tampere, Hämeenlinna, Lahti, Jyväskylä, Kuopio, Mikkeli ja Lap-peenranta ovat kaikki rakentuneet vesistöjen äärelle. Vesistöyhteys on ollut niiden syntymisen ja kasvun edellytys. Liikkumismuodot ja elinkeinorakenne ja niiden myötä kaupungin ja järven suhde on vuosikymmenten aikana muuttunut, mutta sen merkitys ei ole pienentynyt.

Vesijärven satama rautalaivoineen ja kahviloineen on lahtelaisten olohuone ja Jalkarannan, Enonsaaren ja Mukkulan rajaama vesialue kaupungin sylissä on lahtelaisten oma ”vesipuisto”. Alue on mittakaavaltaan juuri oikean kokoinen. Se on selkeästi rajautuva ja kuitenkin riittävän suuri kaikille veteen ja jäähän eri vuodenaikoina liittyville aktiviteeteille. Lahtelaiset ovatkin hyvin ottaneet alueen omakseen. Kevätauringon paistaessa jäällä kulkee enemmän väkeä kuin Mannerheimintiellä Helsingissä ja kaikki mahdolliset liikkumismuodot ovat käytössä riippuliiti-mistä retkiluistimiin.

Vesialue ja sen luonteva kytkeytyminen muuhun kaupunkirakenteeseen on Lahdelle merkittävä valttikortti pääkaupunkiseutua kehystävien alueiden vetovoimaisuutta ajatellen. Kaupunki-suunnittelun kannalta Vesijärvi on haaste ja mahdollisuus yhtä aikaa ja uskon, että Lahdessa se on hyvin tiedostettu. Kun 1967 12-vuotiaana muutin Lahteen en juurikaan mieltänyt asuvani rantakaupungissa. Jalkarannan vanhan jätevedenpuhdistamon kohdalla järvi vähän pilkahti, mutta muuten yhteys keskustasta rantaan oli suljettu. Kun vertaa tilannetta tähän päivään voi antaa kaupungin päättäjille ja kaupunkisuunnittelusta vastanneille virkamiehille ison kiitoksen.

Rantaviiva on rajallinen luonnonvara ja siksi sen käyttö on suunniteltava huolella. Ne osat, mitkä päätetään rakentaa on hyödynnettävä tehokkaasti ja ne osat, mitkä päätetään suojella on suojeltava tehokkaasti. Ainakin Niemen alueen kohdalla, Mukkulassa ja myös Hollolan puolella on vielä kehittämispotentiaalia. Myös yksityisiä maita pitäisi ottaa tarkasteluun. Luonnon mo-nimuotoisuus on turvattava ja rantarakentamisen vaikutus maisemaan hallittava, mutta hyvällä suunnittelulla ne eivät ole ristiriidassa tehokkaan rakentamisen kanssa. Mitä enemmän ihmisiä veden äärellä asuu, sitä tärkeämmäksi sen suojelu koetaan. Vesijärven veden laatu on suuresti riippuvainen sen valuma-alueen maankäytöstä ja mm. hulevesien käsittelystä. Parhaimmillaan asemakaavoitus hyödyntää vesi- ja ranta-alueen mahdollisuudet virkistykseen ja asumiseen ja on samalla järven suojelua.

torstai 13. helmikuuta 2020

Vesi on maiseman peili

Auli Hirvonen on Etelä-Suomen maa- ja kotitalousnaisten
maisema-asiantuntija, joka viestii maiseman merkityksestä
Kylään maisemaan -hankkeessa. Hän on myös vapaa-ajalla
intohimoinen luonnossa liikkuja ja valokuvaaja.



Kiinnostavinta maisemassa on vesi sen erilaisissa olomuodoissaan. Vesi kuuluu maisemassa, ropinana, jään kilinänä ja ujelluksena, solinana, pauhuna tai tyrskyinä vasten kiviä. Vesi näkyy maisemassa monenlaisena välkkeenä, virtoina ja aaltoiluna. Sumuinen päivä tekee maisemasta salaperäisen ja sateella maiseman värit kirkastuvat. Tyynellä säällä veden pintaan heijastuva maisema tarjoaa hienoja elämyksiä. Ihmisille vesi ja vesistöt antavat loputtomasti koettavaa.

Suomalaisen sielu lepää vesistömaisemassa. Hakeudumme mielellämme ihailemaan vesistömaisemaa korkeille paikoille ja rannoille. Vesistöt ovat osa kansallista identiteettiämme ja niin toimeentulon kuin virkistyksen lähteitä. Matkailussa vesistömaisemaa voitaisiin tuotteistaa vielä enemmän. Vesistöihin liittyy lukemattomia tarinoita kerrottavaksi ja vesistöjen saavutettavuutta on mahdollista parantaa. Vesistöjen äärellä voidaan helposti tarjota matkailijoille kokemuksia paikallisesta elämäntavasta.

”Vesi vanhin voitehista”. Vesi on meille arkipäivän luksusta. Saamme juoda puhdasta pohjavettä ja voimme saunan jälkeen pulahtaa viileään veteen. Pystymme myös monella tavalla nauttimaan lukuisista erilaisista maisemista, missä on vettä, kuten pulputtavista lähteistä, solisevista puroista, pauhaavista koskista, järvien ulapoista ja meren aavoista. Vesi on tärkeä osa suomalaista maisemaa. Se on osa hyvinvointiamme.

Vesi on myös ihmisen toimien peili. Vesistöt paljastavat tekomme ennemmin tai myöhemmin. Meistä jokainen voi tehdä parhaansa vesistöjen puolesta. Luonnon monimuotoisuutta lisäävien kosteikkojen perustaminen, muoviroskien kerääminen rannoilta, kasvipeitteisyys pelloilla ja monet muut vesiensuojelun keinot lisäävät myös maiseman monimuotoisuutta ja arvoa.

Tuhansien järvien Suomessa vesistöt eivät juuri näy tiemaisemassa tai taajamissa. Rannat ovat kasvaneet umpeen. Vesistömaisema onkin muuttunut eniten juuri suhteessa näkymiin. Riittäisi, kun joskus puiden runkojen läpi siivilöityisi vesistömaisemaa.