torstai 15. lokakuuta 2020

Lähiseudun käsityötuotteet Vesijärven rannalta

Käsityökauppa Ulpukka on paikallisen käsityötaidon
näyteikkuna Lahden matkustajasatamassa. Ulpukka on
myös Vesijärvi-työn pitkäaikainen kumppani. 


Seitsemän käsityöyrittäjän markkinointiosuuskunnan perusta on paikalliset tuotteet, oma design, kotimaisten ja kierrätysmateriaalien hyödyntäminen ja yrittäjyys. Yhteisen kaupan lisäksi hyvä yhteishenki ja saman alan yrittäjien tuki ovat tärkeitä muuten yksin toimiville pienyrittäjille. 

Ulpukassa saavat myyntitilaa myös muut käsityöyrittäjät, kunhan tuote vastaa Ulpukan arvoja ja täydentää valikoimaa. Kaiken kaikkiaan myymälässä onkin yli 30 käsityöyrittäjän tuotteita, mm. neuleita, koruja, kortteja, nahka-, lasi-, kudonta- ja huovutustöitä, keramiikkaa, villiyrttejä, hunajaa ja saunatarvikkeita. Kaikki kotimaista laatutyötä. Tänä vuonna mukaan on tullut ensimmäinen yritys shop in shop -konseptilla. Kalevantulen kasviöljypohjaisia kynttilöitä on iso valikoima ja tietyssä, sovitussa tilassa.  

Yhteistyö Vesijärvisäätiön kanssa alkoi heti säätiön alkuvuosina, kun kukin ulpukkalainen ideoi Vesijärvi-aiheisia tuotteita. Tällöin syntyi mm. lasinen Vesijärvi-purjevene, savisammakko, poppana ja pehmoleluja, joiden myyntituotosta osa lahjoitettiin Vesijärvi-työhön. Nyt myynnissä on Vesijärvisäätiön postikortteja ja postimerkkejä ja tukituotteena puinen jääkaappimagneetti kuhan kuvalla. Vesijärvi 2021 -seinäkalenteria odotellaan jo myyntiin. 

Ulpukan sijainti satamassa Vesijärven rannalla tekee yhteistyöstä luontevaa. Muutenkin ajatusmaailmat kohtaavat. Vesijärven hoito on paikallista työtä ympäristön hyväksi. 

- Tässä lähellä tehdyt laadukkaat käsityötuotteet ovat myös kestäviä ja ekologisia, toteavat Ulpukan yrittäjät.

keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Yhteistyö lintuvesien hyväksi jatkuu

Blogitekstissä lintuharrastaja Tapani Saimovaara
ja metsästäjä Esa Siivonen kertovat yhteistyöstä
pienpetojen poistossa. 

Vesijärven rantamilla on tänä kesänä kokeiltu uudenlaista yhteistyötä alueen lintuvesien hyväksi. Lintuharrastajat ja metsästäjät ovat avanneet yhteisen viestintäkanavan, jolla kerrotaan pienpetohavainnoista.

Ajatus metsästäjien ja lintuharrastajien yhteisestä toiminnasta lähti liikkeelle Jari Siivosen ja Tapani Saimovaaran yhteistyöstä. Siivonen oli loukuttanut minkkejä Saimovaaran havaittua niitä linturetkillään.

Siivosen ja Saimovaaran yhteistyö laajeni, kun Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys avasi WhatsApp-ryhmän, johon voi välittää pienpetohavaintoja. Ryhmään kutsuttiin mukaan metsästysseurat Asikkalan ja Lahden riistanhoitoyhdistysten alueelta. Lintuharrastaja voi ilmoittaa havaitsemansa minkin tai supikoiran sijaintipaikan pyytäjille WhatsApp-ryhmään. Parhaassa tapauksessa joku saattaa lähteä paikalle koiransa kanssa poistamaan eläimen heti.

Jari Siivonen Asikkalan rhy:stä kertoo, että WhatsAppin kautta ilmoituksia on tullut jonkin verran supikoirista. Tänä kesänä supikoiria on ylipäänsä näkynyt vähemmän kuin aiemmin. Minkin osalta hän toivoo, että loukkupyyntiin panostettaisiin enemmän.

Tapani Saimovaaran mukaan muutama lintuharrastaja on välittänyt havaintoja. Hän arvelee, että kanava on ollut runsaammin käytössä metsästäjien välisessä tiedon vaihdossa. 

- Lintuharrastajat eivät välttämättä kiinnitä huomiota pienpetojen jälkiin, vaan ilmoittaminen perustuu näköhavaintoon, toteaa Saimovaara. 

Jari Siivonen ja Tapani Saimovaara pitävät kokeilun jatkamista tärkeänä. Pienpetopoistot ovat ilmoitusten mukaan tapahtuneet lintuvesialueilta, joten yhteistyö on hyödyttänyt lintuvesiä. 

- Kesä on ollut ensiaskel yhteistyössä alueen lintuharrastajien ja metsästäjien kesken. Tietokanava on nyt auki ja näillä näkymin kokeilua jatketaan, toteavat Tapani Saimovaara ja Jari Siitonen.

tiistai 23. kesäkuuta 2020

Mitä merimetsot puuhaavat Vesijärvellä?

Kirjoittaja Esa Lammi on biologi, joka on
tutkinut Vesijärven linnustoa 1970-luvun
loppupuolelta lähtien.


Monet Vesijärvellä liikkuneet ovat viime vuosina panneet merkille merimetsojen kotiutumisen järvelle. Vielä vuosituhannen vaihteessa merimetso oli Vesijärven vähälukuinen vierailija. Merimetsoja tavattiin pieniä määriä keväisin ja syksyisin, kun Jäämerellä pesivät linnut pysähtyivät järvelle muuttomatkallaan.

Merimetsoja elää myös Keski-Euroopassa ja Itämerellä. 1800-luvun puolella niitä pesi Suomenkin rannikolla, mutta kanta hävisi ilmeisesti vainon seurauksena – merimetsoja pidettiin pahoina kalarosvoina. Itämeren kanta vahvistui vainon vähettyä 1900-luvun jälkipuolella. Suomen pesimälinnustoon laji palasi yli sadan vuoden tauon jälkeen vuonna 1996. Merimetso ei siis ole vieraslaji, vaikka niin joskus väitetäänkin. Ensipesintöjen jälkeen merialueen kanta on kasvanut nopeasti. Sisävesillä merimetso ei toistaiseksi ole onnistuneesti pesinyt.

Keväällä nuoria merimetsoja

Vesijärvellä merimetso alkoi yleistyä vuoden 2005 paikkeilla. Viime vuosina järvellä on oleskellut keväisin viitisenkymmentä ja syksyisin enimmillään viisisataa merimetsoa. Yhtä suuria määriä ei tavata Suomen muilla järvillä. Keväisin lähes kaikki Vesijärven merimetsot ovat nuoria lintuja. Laji pesii ensi kerran yleensä kolmen tai neljän vuoden ikäisenä. Sitä ennen merimetsot elävät hyvien kalavesien äärellä. Pesimäikäiset merimetsot on tunnistettavissa höyhenpuvun yksityiskohdista. Pesimäikään varttuneita merimetsoja näkyy Vesijärvellä keväisin vain muutamia. Ainoa pesintäyritys on vuodelta 2018, jolloin neljä merimetsoparia asettui samalle saarelle. Yritys päättyi epäonnisesti munien hävittyä pesistä.

Syksyiset linnut rannikolta?

Merimetsoja alkaa kerääntyä Vesijärvelle juhannuksen jälkeen. Lintujen määrä on suurimmillaan alkusyksyllä. Myöhäisimmät yksilöt viivyttelevät järvellä jäidentuloon asti. Kesällä järvelle kokoontuvat merimetsot lienevät etelärannikon kantaa. Laji pesii merenrannikolla suurina yhdyskuntina, jotka autioituvat heti kun poikaset oppivat lentämään. Sen jälkeen merimetsot siirtyvät muualle, osa sisämaan suurille järville. Muuttomatka etelään talvehtimisalueille alkaa vasta myöhemmin.

Kajaanselkä kokoontumispaikkana

Vesijärvelle merimetsoja houkuttelevat epäilemättä hyvät pikkukala-apajat. Merimetsot viihtyvät parhaiten järven suurimmalla selkävedellä, Kajaanselällä, jossa niitä näkee syksyisin pikkusaarten rantakivillä kymmenien yksilöiden parvina. Merimetsot kalastelevat selkävesillä. Ruokailulennot voivat olla pitkiä. Monet yksilöt käyvät ruokailemassa Enonselällä, jonne ne lentävät aamulla palatakseen iltapuolella takaisin Kajaanselällä oleville yöpymispaikoilleen. Viidentoista kilometrin lentomatka voi tuntua pitkältä, mutta merimetso vahvana lentäjänä taittaa matkan varttitunnissa. Kalaan kannattaa mennä kauaksi, jos helppo saalis on tiedossa!

Ravintona pikkukalaa

Sukeltamalla ravintonsa etsivä merimetso ei valikoi saalistaan. Ravinnoksi tulee sitä kalaa, mitä on eniten tarjolla. Vesijärven merimetson saaliit ovat sen nokan pituisia (6 cm) tai hieman sitä pitempiä sinttejä, yleensä luultavasti kuoreita, särkiä tai salakoita – samoja kaloja, joita järven hoitokalastuksella on pyritty vähentämään. Pikkukalaa riittää Vesijärvellä, joten järvellä liikkuvien kalastajien ei tarvitse olla huolissaan merimetson vaikutuksesta kalastoon. Merimetso on muutenkin harmiton. Merimetsot kyllä tahrivat ulosteillaan rantakiviä ja puita, mutta ne ovat ihmistä kohtaan arkoja, eivätkä vieraile mökkirannoilla, venelaitureilla tai muilla rakennetuilla paikoilla.

tiistai 9. kesäkuuta 2020

Tunnistatko jättipalsamin?

Kirjoittaja Miia Korhonen on Luontoturva ky:n
yrittäjä, joka tuntee vieraslajit espanjansiruetanasta
etelänruttojuureen. Lue lisää www.luontoturva.fi


Nyt on aika katsastaa oma lähiympäristö, löytyykö sieltä haitallisia vieraslajeja? Jättipalsami on varmaankin se yleisin, joka on Lahden ympäristössäkin levinnyt jo moneen paikkaan. Useilla ojan ja puron varsilla näkyy tätä kauniisti vaaleanpunaisin tai valkoisin kukin kukkivaa kasvia, joka viihtyy erityisesti kosteilla paikoilla. Jättipalsami on kaunis kukkiessaan ja sen takia se on meille puutarhankasviksi tuotukin. Siinä kävi kuitenkin niin, kuin useilla muillakin haitallisilla vieraskasveilla, että puutarhoista kasvi levisi luontoon ja on viihtynyt siellä erinomaisesti. Nykyään jättipalsami on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella.

Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa. Haitallisista vieraslajeista ja lainsäädännöstä tietoa www.vieraslajit.fi

On siis aika tarttua toimeen ja ryhtyä torjuntatöihin. Jättipalsamin kohdalla torjunta on periaatteessa helppoa. Muutama asia on hyvä tietää: Kyseessä on yksivuotinen kasvi, joka leviää siemenistä ja siemen on pari vuotta itämiskykyisenä maassa. Siementen pääsy maahan täytyy siis estää ja sehän tapahtuu kitkemällä, niittämällä tai vaikkapa peittämällä. Tätä tulee tehdä parin vuoden ajan. Kun estetään uusien siementen pääsy maahan, on jättipalsami torjuttavalta alueelta hävitetty. Hankaluus tulee siinä, että usein kasvi on jo levinnyt laajoille alueille.

Hyviä tuloksia on kuitenkin torjunnassa saatu Lahdessakin. Paras torjunta-aika on ennen kukintaa tai kukinnan alkuvaiheessa. Loppukesästä kasviin kehittyy siemenkodat, joista kasvi sinkoaa siemeniä parin metrin päähän ympäristöönsä ja silloin torjunta on jo myöhäistä sinä vuonna.

Lahdessa luonnonsuojelualueilla kitketyt kasvit on kasattu kitkentäpaikalle, tallottu tiiviiksi ja jätetty maatumaan. Torjuttavilla alueilla käydään kolme kertaa kesän aikana ja jos kasan päältä lähtee joku kasvi kasvuun voi sen nyppäistä pois. Vaihtoehtoisesti kitkentäjätteen voi viedä alueen jäteasemille.

Niitto on tehtävä mahdollisimman läheltä maanrajaa, koska katkaistu kasvi voi haarautua nivelkohdastaan ja jatkaa kasvua. Torjuntaa voi tehdä myös peittämällä, jolloin alueelle laitetaan keväällä esim. pressu estämään kasvin kasvua. Peitteen voi ottaa pois seuraavana kesänä ja tarkkailla nouseeko vielä jättipalsamia, yksittäiset kasvit voi kitkeä pois.

Vaikka jättipalsami on haitallinen vieraskasvi, tarvitsee sen torjunta maanomistajan luvan.

torstai 2. huhtikuuta 2020

Ympäristöseurannalla turvataan järvien tulevaisuutta Asikkalassa

Kirjoittajista Terhi Ahava teki LABin opinnäytetyönä
Asikkalan järvien tilan seurantasuunnitelman.
Pia Haapea toimi työn ohjaajana. 

Valokuva Schroderus, J

Suomi on tuhansien järvien maa. Järvet ovat iso osa suomalaista kansallisidentiteettiä ja ne tarjoavat meille valtavan määrän erilaisia virkistymismahdollisuuksia, ympäri vuoden. Vedessä polskiminen, kalastaminen ja veneily ovat kesänviettoa parhaimmillaan ja järvien rannoilta löytyy tuhansien suomalaisten lomaparatiisit, joissa rasittunutkin mieli elpyy.

Tiesitkö että kunnilla on ympäristönsuojelulain asettama velvollisuus seurata alueillaan ympäristön tilaa? Säännöllisellä seurannalla voidaan saada tietoa järven tilan heikkenemisestä jo vuosia ennen kuin tilanne pääsee erittäin huonoksi. Tämä voi konkretisoitua esimerkiksi ihmisille ja eläimille haitallisena sinilevänä.  Kuten monessa muussakin asiassa, myös vesistöjen hoidossa ja haittojen ennaltaehkäisyssä on sitä parempi, mitä aikaisemmassa vaiheessa asiaan puututaan. Tällöin myös kunnostaminen on huomattavasti helpompaa, nopeampaa ja halvempaa kuin todella kehnoon tilaan päässeen järven ennallistaminen.

Säännöllisen seurannan tärkeydestä huolimatta laissa ei määritellä tarkemmin vaatimuksia seurannalle, myöskään oppaita tai ohjeita seurantaan ei ole olemassa. Ainakin kuntatasolla tapahtuvan seurannan suunnitteleminen ja toteutus on siis täysin kunnan vastuuviranomaisen resurssien ja panostuksen varassa.

Järvet kutsuvat Asikkalaan

Asikkala on Päijät-Hämäläinen maalaiskunta, jonka väkiluku tuplaantuu kesäaikaan vapaa-ajanasukkaiden myötä. Mökkejä Asikkalassa oli vuoden 2018 tilastojen mukaan noin 4 200, joka on lähes saman verran kuin vakituisten asuntojen määrä (4000) (SVT 2019). Merkittävin syy Asikkalan suosioon vapaa-ajanasukkaiden keskuudessa on runsasjärvisyys. Asikkalassa on yhteensä noin 90 järveä ja yli 580 kilometriä rantaviivaa. Asikkalan keskustaajamassa sijaitsee myös Euroopan vilkkaimmin liikennöity sisävesikanava Vääksyn kanava. (Asikkala, 2020).

Asikkalassa on tehty lain velvoittamaan järvien tilan seurantaa 1970-luvulta lähtien, mutta seuranta on ollut melko sattumanvaraiselta niin tutkimuskohteiden kuin seurantatiheydenkin puolesta. Seurantaan päätyneet kohteet ovat valikoituneet tutkimuskohteiksi lähinnä silla perusteella, että vesistöjen alueella asuvat, myös vapaa-ajanasukkaat, ovat ilmoittaneet viranomaiselle huolensa vesistön tilasta. Järvien tilan seurannassa onkin ollut mukana jopa käytännössä umpeenkasvaneita järviä, kun taas toisaalta merkittäviäkin kohteita on saattanut jäädä kokonaan seurannan ulkopuolelle.

Asikkalan järvien seurantasuunnitelma

Asikkalan teetti LAB-ammattikorkeakouluun energia- ja ympäristötekniikan opiskelijalla opinnäytetyönä järvien vuosittaisen seurantasuunnitelman, jossa on eritelty kunakin vuonna vuorossa olevat tutkimuskohteet. Vaikka työn haasteita lisäsi puuttuva ohjeistus seurantasuunnitelman tekemiseksi, valmistui alkuvuodestavuonna 2020 seurantasuunnitelma, jossa luotiin kriteerit Asikkalassa tutkittaville järville ja tehtiin vuositasoinen suunnitelma seurannan toteuttamisesta.

Valintakriteereiden luominen onkin tärkeää, jotta saadaan rajattua seurantakohteiden määrä sellaiseksi, että ne ovat pienen kunnan toimesta mahdollista toteuttaa. Esimerkiksi Asikkalassa on yhteensä lähes 130 mahdollista seurantakohdetta kun huomioidaan yksittäisten järvien lisäksi myös isompien järvien lahdet. Lopulliseen seurantaohjelmaan valittiin noin 50 kohdetta, mm. vesistöjen koon ja rantarakentamisen (eli oletetun virkistyskäytön) perusteella. Nyt tehty suunnitelma ajoittuu vuosille 2020 – 2029, mutta kiertävän syklin vuoksi sitä voidaan soveltaa myös tästä eteenpäinkin. 

Terhi Ahavan tekemässä opinnäytetyössä käydään läpi myös järvivesitutkimusten näytteenottomenetelmät, tutkittavat muuttujat sekä tulosten tulkintaa. Opinnäytetyön myötä Asikkalan järvien tilaa tullaan tarkkailemaan vuosittain yli kymmenessä kohteessa. Säännöllisen seurannan ja ohjeistuksen kautta tulosten vertailukelpoisuus tulee parantumaan huomattavasti. Vaikka työ on tehty Asikkalaan, sitä voi hyvin hyödyntää myös muiden kuntien järvien seurannan suunnittelussa. Mikäli järvien hyvinvointi ja ympäristöseuranta kiinnostavat, kannattaa käydä lukemassa koko opinnäytetyö osoitteesta theseus.fi.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Vesijärvi on kaupunkisuunnittelun haaste ja mahdollisuus

Kirjoittaja Sauli Havas oli Arkkitehtitoimisto
Rosberg Ikävalkon toimitusjohtaja ja pääosakas
vuoteen 2019 asti. Jäätyään eläkkeelle hän
työskentelee toimistossa edelleen osa-aikaisena.



Sisä-Suomen suuret kaupungit Tampere, Hämeenlinna, Lahti, Jyväskylä, Kuopio, Mikkeli ja Lap-peenranta ovat kaikki rakentuneet vesistöjen äärelle. Vesistöyhteys on ollut niiden syntymisen ja kasvun edellytys. Liikkumismuodot ja elinkeinorakenne ja niiden myötä kaupungin ja järven suhde on vuosikymmenten aikana muuttunut, mutta sen merkitys ei ole pienentynyt.

Vesijärven satama rautalaivoineen ja kahviloineen on lahtelaisten olohuone ja Jalkarannan, Enonsaaren ja Mukkulan rajaama vesialue kaupungin sylissä on lahtelaisten oma ”vesipuisto”. Alue on mittakaavaltaan juuri oikean kokoinen. Se on selkeästi rajautuva ja kuitenkin riittävän suuri kaikille veteen ja jäähän eri vuodenaikoina liittyville aktiviteeteille. Lahtelaiset ovatkin hyvin ottaneet alueen omakseen. Kevätauringon paistaessa jäällä kulkee enemmän väkeä kuin Mannerheimintiellä Helsingissä ja kaikki mahdolliset liikkumismuodot ovat käytössä riippuliiti-mistä retkiluistimiin.

Vesialue ja sen luonteva kytkeytyminen muuhun kaupunkirakenteeseen on Lahdelle merkittävä valttikortti pääkaupunkiseutua kehystävien alueiden vetovoimaisuutta ajatellen. Kaupunki-suunnittelun kannalta Vesijärvi on haaste ja mahdollisuus yhtä aikaa ja uskon, että Lahdessa se on hyvin tiedostettu. Kun 1967 12-vuotiaana muutin Lahteen en juurikaan mieltänyt asuvani rantakaupungissa. Jalkarannan vanhan jätevedenpuhdistamon kohdalla järvi vähän pilkahti, mutta muuten yhteys keskustasta rantaan oli suljettu. Kun vertaa tilannetta tähän päivään voi antaa kaupungin päättäjille ja kaupunkisuunnittelusta vastanneille virkamiehille ison kiitoksen.

Rantaviiva on rajallinen luonnonvara ja siksi sen käyttö on suunniteltava huolella. Ne osat, mitkä päätetään rakentaa on hyödynnettävä tehokkaasti ja ne osat, mitkä päätetään suojella on suojeltava tehokkaasti. Ainakin Niemen alueen kohdalla, Mukkulassa ja myös Hollolan puolella on vielä kehittämispotentiaalia. Myös yksityisiä maita pitäisi ottaa tarkasteluun. Luonnon mo-nimuotoisuus on turvattava ja rantarakentamisen vaikutus maisemaan hallittava, mutta hyvällä suunnittelulla ne eivät ole ristiriidassa tehokkaan rakentamisen kanssa. Mitä enemmän ihmisiä veden äärellä asuu, sitä tärkeämmäksi sen suojelu koetaan. Vesijärven veden laatu on suuresti riippuvainen sen valuma-alueen maankäytöstä ja mm. hulevesien käsittelystä. Parhaimmillaan asemakaavoitus hyödyntää vesi- ja ranta-alueen mahdollisuudet virkistykseen ja asumiseen ja on samalla järven suojelua.

torstai 13. helmikuuta 2020

Vesi on maiseman peili

Auli Hirvonen on Etelä-Suomen maa- ja kotitalousnaisten
maisema-asiantuntija, joka viestii maiseman merkityksestä
Kylään maisemaan -hankkeessa. Hän on myös vapaa-ajalla
intohimoinen luonnossa liikkuja ja valokuvaaja.



Kiinnostavinta maisemassa on vesi sen erilaisissa olomuodoissaan. Vesi kuuluu maisemassa, ropinana, jään kilinänä ja ujelluksena, solinana, pauhuna tai tyrskyinä vasten kiviä. Vesi näkyy maisemassa monenlaisena välkkeenä, virtoina ja aaltoiluna. Sumuinen päivä tekee maisemasta salaperäisen ja sateella maiseman värit kirkastuvat. Tyynellä säällä veden pintaan heijastuva maisema tarjoaa hienoja elämyksiä. Ihmisille vesi ja vesistöt antavat loputtomasti koettavaa.

Suomalaisen sielu lepää vesistömaisemassa. Hakeudumme mielellämme ihailemaan vesistömaisemaa korkeille paikoille ja rannoille. Vesistöt ovat osa kansallista identiteettiämme ja niin toimeentulon kuin virkistyksen lähteitä. Matkailussa vesistömaisemaa voitaisiin tuotteistaa vielä enemmän. Vesistöihin liittyy lukemattomia tarinoita kerrottavaksi ja vesistöjen saavutettavuutta on mahdollista parantaa. Vesistöjen äärellä voidaan helposti tarjota matkailijoille kokemuksia paikallisesta elämäntavasta.

”Vesi vanhin voitehista”. Vesi on meille arkipäivän luksusta. Saamme juoda puhdasta pohjavettä ja voimme saunan jälkeen pulahtaa viileään veteen. Pystymme myös monella tavalla nauttimaan lukuisista erilaisista maisemista, missä on vettä, kuten pulputtavista lähteistä, solisevista puroista, pauhaavista koskista, järvien ulapoista ja meren aavoista. Vesi on tärkeä osa suomalaista maisemaa. Se on osa hyvinvointiamme.

Vesi on myös ihmisen toimien peili. Vesistöt paljastavat tekomme ennemmin tai myöhemmin. Meistä jokainen voi tehdä parhaansa vesistöjen puolesta. Luonnon monimuotoisuutta lisäävien kosteikkojen perustaminen, muoviroskien kerääminen rannoilta, kasvipeitteisyys pelloilla ja monet muut vesiensuojelun keinot lisäävät myös maiseman monimuotoisuutta ja arvoa.

Tuhansien järvien Suomessa vesistöt eivät juuri näy tiemaisemassa tai taajamissa. Rannat ovat kasvaneet umpeen. Vesistömaisema onkin muuttunut eniten juuri suhteessa näkymiin. Riittäisi, kun joskus puiden runkojen läpi siivilöityisi vesistömaisemaa.