keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Minun Vesijärveni

Pekka Puujalka
Vaanian osakaskunta, 
Vesijärven kalastusalueen vpj, 
Vesijärven petokalarahaston neuvottelukunnan pj.,
Vesijärven kalastusalueen kalastuksenvaloja, ELY


Ensi kosketukseni Vesijärveen sain kesäkuussa 1982, kun muutin perheeni kanssa pääkaupunki-seudulta Lahteen Mukkulaan. Uintiretki lasten kanssa lähellä olevalle Mukkulan kartanon uimarannalle oli järkytys, sillä ranta oli paksun levämassa peitossa ja siten käyttökiellossa. Vastaava tilanne oli tuolloin järven monella uimarannalla.

Tutustuin kesän mittaan Vesijärven kuntoon veneellä ja totesin, että järven pohjoispään tilanne
oli eri kuin eteläpään. Etsin samalla perheelleni vakituista asuinpaikkaa. Innokkaana luonnon ystävänä ja kalastajana tavoitteena oli löytää asuinpaikka veden ääreltä.

Keväällä 1983 löytyi sopiva maatila Vaanian kylästä.  Seuraavana keväänä alkoi saunarannan kunnostus kasvillisuutta niittämällä ja juurakoita imuruoppaamalla. Vanhoista 20- ja 30-luvun valokuvista voi nähdä, kuinka rannat olivat kasvillisuudesta miltei vapaat, mutta 50-70-luvuilla lähes umpeen kasvaneet. Saunarannan kunnostus kesti monta vuotta.

Vaanian kylässä oli tuolloin lehmiä kuudella maatilalla. Toimintakulttuuri ympäristöasioissa ja vesienhoidossa oli toisella tasolla kuin tänä päivänä. Lehmät ovat kylästä kadonneet ja viljelytavat muuttuneet radikaalisti nykyisten ympäristövaatimusten myötä.

Omilla toimenpiteilläni osa-aikaviljelijänä olen vaikuttanut järven tilaan huolehtimalla peltojeni ravinnetaseista, viljelytekniikoista ja tarvittavista rannan suojakaistoista nykyisten ympäristö-vaatimusten mukaisesti. Ehkä merkittävin oma panokseni Vesijärven hyväksi oli elokuussa 2018 Vaanian kylään maalleni Suullistenpohjan Kulmasuolle kaivettujen kahden lasketusaltaan urakointi.  Pelto- ja tieojista tulevat vedet kierrätetään nyt lasketusaltaiden kautta järveen. Oman panokseni lisäksi altaiden rakennuskustannuksiin osallistuivat mm. Suomen riistakeskus, Vaanian osakaskunta, Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö ja Vesijärven kalastusalue. Lasketusaltaiden toimivuus ja kunnossapito jatkossa ovat pääasiassa minun vastuullani.

On ollut ilo todeta kuinka järvi on kiittänyt eri tahoilla sen hyväksi tehdystä työstä. Vesijärvi on aivan eri järvi tänään kuin 35 vuotta sitten. Nyt Vesijärvi antaa erinomaiset mahdollisuudet virkistys- ja hyötykäytöstä nauttiville ihmisille. Kotitarvekalastajana tiedän, kuinka hyvää Vesijärven kuha ja muikku ovat.

Mielenkiintoisen näkökulman Vesijärveen on antanut toimintani Vaanian osakaskunnissa. Olen huolehtinut Vaanian osakaskunnan kalastuslupamyynnistä ja toiminut kalastuksenvalvojana yli 30 vuotta sekä ollut osakaskuntiemme virallisena edustajana yli 25 vuotta. Perehtyminen Vesijärven ekosysteemiin ja sitä ympäröivän luonnon monimuotoisuuteen on ollut mielenkiintoista.
Toiminta Vesijärven hyväksi on antanut paljon.

perjantai 11. tammikuuta 2019

Vuosikymmen takana. Missä mennään?

Ohjelmajohtaja Heikki Mäkinen,
Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö



Vesienhoitoon voi käyttää myös työyhteisön virkistyspäivän.
Tämä porukka poisti palpakkoa Hammonjoelta viime kesänä.

Blogitekstin kirjoittaja kuvassa toinen oikealta. 

Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiöllä on takanaan kymmenen työntäyteistä vuotta. Toimintaa sisältäpäin katsoessa on tuntunut siltä, että monenlaisia manöövereitä on koko ajan käynnissä. Mutta nyt on varmasti sopiva hetki pysähtyä miettimään, mitä on saatu aikaiseksi ja miltä nyt näyttää.

Yksin ei kukaan pärjää, ei myöskään vesienhoidossa. Kymmenen vuoden aikana yhteistyö eri kumppaneiden kanssa on tiivistynyt ja asettunut hyväksi koettuihin uomiinsa. Vesijärvisäätiö toimii vesienhoidon kentässä poikkeuksellisen mielenkiintoisessa ja monipuolisessa toimintaympäristössä, jossa keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat Vesijärven kuntien ja valtion ympäristöviranomaiset, yliopistot ja tutkimuslaitokset sekä elinkeinoelämän toimijat, joiden joukosta on löytynyt todella vankkumattomia vesiensuojeluihmisiä. Säätiö on pystynyt toimintansa aikana tuomaan eri toimijoita omine vahvuuksineen yhteisten tavoitteiden taakse.  

Lahden seudulla vesienhoito on nojannut perinteisesti osaavien ammattilaisten lisäksi aktiivisiin ja monipuolisesti kyvykkäisiin vapaaehtoistoimijoihin. Talkoolaisten merkitys on ollut suuri sekä monien toimenpiteiden viemisessä käytäntöön että yleisen vesienhoitomyönteisen ilmapiirin luomisessa. Ehkä kaikkein merkittävin talkootoiminnan voimannäyttö on vuosittainen, tammikuun alussa järjestettävä pyydystalkootapahtuma, jolla on jo lähes 30 vuoden historia.  Pitkään ansiokkaasti talkootyötä tehnyt joukko on kuitenkin vuosi vuodelta harmaantumassa, ja uusia sitoutuneita talkoolaisia on yhä vaikeampaa löytää. Arjen oravanpyörä tuntuu pyörivän yhä nopeammin, eikä vapaaehtoistöihin ole valtavaa tungosta juuri millään sektorilla. Uskon kuitenkin, että tarjolla olevalle yhteisöllisyydelle ja yhteisen hyvän tekemisen kokemuksille on edelleen kysyntää ja kasvavassa määrin myös tarvetta, kunhan se pystytään sopivalla tavalla tarjoamaan. Tässä meillä on skarppaamisen paikka. 

Yhtenä toiminnan tavoitteena on ollut nostaa Vesijärvi ja Vesijärven hoito entistä paremmin myös kansalliseen ja jossain määrin myös kansainväliseen tietoisuuteen. Varsinainen järvenhoitotyö on tuskin iskostunut kovin voimakkaasti rivikansalaisen tajuntaan järven välittömän ympäristön ulkopuolella. Hän on saattanut törmätä Vesijärven hoitoon ehkä lähinnä onnistuneen hoitotyön mahdollistamien tapahtumien, kuten Ironman-triathlonkisan kautta. Vesienhoidon asiantuntijapiireissä tietoisuus on sen sijaan varmasti kuluneen kymmenen vuoden aikana lisääntynyt. Tällä on oma merkityksensä esimerkiksi projektikonstellaatioita koottaessa ja hankerahoitusta haettaessa.

Tutkimuspanosten myötä ymmärrys Vesijärvestä ja sen toimintadynamiikasta on koko ajan vähitellen lisääntynyt. Ja kuten tunnettua, tutkimuksen tulos ei ainoastaan anna vastauksia, vaan johtaa aina uuteen tutkimuskysymykseen. Ja kuten yhtä tunnettua, tieto ei tässäkään tapauksessa ainakaan pelkästään vähennä tuskaa. Samalla, kun toimenpiteitä voidaan seurantatutkimuksen ansiosta suunnata yhä paremmin, kasvaa myös ymmärrys siitä, kuinka monimutkainen systeemi järvi voikaan olla. 

Kuluneiden kymmenen vuoden aikana järven tila on vaihdellut jonkin verran sekä alueellisesti että vuosien välillä. Virkistyskäyttäjän kannalta mukaan on mahtunut sekä poikkeuksellisen hyviä että hiukan huonompia vuosia. Kokonaisuutena ajanjakso on kuitenkin ollut melko hyvä, eivätkä järveä pitkään piinanneet sinileväongelmat ole juurikaan olleet haitaksi. Tähän on syytä olla tyytyväinen. Myös tiedot Enonselän sedimentin tilan positiivisesta kehityksestä ovat rohkaisevia. Järven pohjan valtavan ravinnevaraston aktiivisuus levänkasvun edistäjänä on vähitellen hiipumassa. Kun samaan aikaan järveen sen ulkopuolelta tuleva ravinnemäärä on maa- ja metsätalouden sekä hulevesien hallinnan toimin saatu vähenemään, näyttävät Vesijärven toipumismahdollisuudet paremmilta kuin ehkä pitkään aikaan. Töitä on kuitenkin vielä paljon edessä. Maalissa ei vielä olla. Ei edes kalkkiviivoilla.