Pipsa Rippon on liikunnan ja terveystiedon opettaja
Tiirismaan koulussa ja Lahden Purjehdusseuran
junioritoimikunnan jäsen.
Lahden Purjehdusseura ja Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö ovat yhdessä viimeisen kahden vuoden aikana tehneet Vesijärveä tutuksi seuran junioreille. Vesijärven puhtaudella on suuri merkitys purjehdusseuran toiminnalle ja purjehtijoiden viihtyvyydelle, mutta ennen kaikkea koko järviympäristölle ja sen ekosysteemille. Tärkeimpänä asiana onkin opettaa lapsille, että on sukellettava pintaa syvemmälle ymmärtääkseen miten järvi toimii, mitkä asiat siihen vaikuttavat sekä mihin kaikkeen järven kunto vaikuttaa. Turvataksemme Vesijärven myös tuleville sukupolville, olemme yhteistyössä opettaneet seuran junioripurjehtijoille miten havaita, tunnistaa ja tutkia järven kuntoa. Lasten kanssa on pohdittu myös miten kukin voi itse vaikuttaa järven kuntoon.
Seuran vihreä ryhmä on aloitteleville purjehtijoille tarkoitettu ryhmä, jossa aikaisempaa purjehduskokemusta ei tarvita. Ryhmä harjoittelee aina toukokuusta alkaen kerran viikossa. Lapset oppivat purjehduksen perustaitoja ja optimistijollan käsittelyä. Tärkeänä osana purjehtimaan oppimista ovat myös turvataidot vesillä. On tärkeätä oppia tarkkailemaan ympäristöään, siinä tapahtuvia muutoksia, sekä miten niihin voi itse vaikuttaa. Turvallisen ympäristön ylläpitämiseen kuuluu myös veden laadun tutkiminen. Niitä seuran juniorit harjoittelivat Vesijärvisäätiöltä lainaksi saaduilla näkyvyys- sekä pintalämpömittareilla. Lapsille esiteltiin näkösyvyyslevyä ja sillä tehtävää näkösyvyysmittausta. Lapset pääsivät myös itse kokeilemaan näkösyvyyden mittaamista Myllysaaressa. Vesijärvisäätiön harjoittelija Toivo Viljakainen neuvoi lapsille, miten näkösyvyyslevyn pystyy itsekin askartelemaan kotona esimerkiksi valkoisesta kannesta, ruuvista ja narusta. Näkösyvyyttä ehdotettiin tarkastelemaan myös purjehtiessa järvellä.
Pintalämpömittareilla tutkittiin laiturinnokasta järven lämpötilaa ennen ja jälkeen harjoitusten. Osa mittauksista raportoitiin näkyvyysseurantataulukkoon. Raportointi oli lapsille mielekästä ja alustavasti on suunniteltu ottaa myös Järviwiki käyttöön Myllysaaressa.
Lapset osasivat yhdistää ilmastonmuutoksen järven kuormitukseen ja sinilevähavaintoihin. Roskat, päästöt ja lannoitteet tulivat myös aiheesta esille. Yleisesti ottaen lapsilla on hyvä yleistieto ympäristöasioista, mutta ymmärrys Vesijärven tyydyttävästä kunnosta ja sen aikojen kuluessa tarvitsemaa huolenpitoa ei vielä osata havainnoida Myllysaaresta käsin. Ehkä siksi, että hienoa ja pitkäjänteistä työtä on tehty Vesijärven saattamiseksi nykyiseen, auringossa kimaltelevaan tilaan. Työn on kuitenkin jatkuttava, jotta Vesijärven kunto edelleen kohentuu. Lahden Purjehdusseura on mielellään Vesijärvisäätiön tukena tässä tärkeässä työssä myös tulevina vuosina!
torstai 5. joulukuuta 2019
torstai 7. marraskuuta 2019
Vesiosaamista ja yhteistyötä Vesijärven rannalla
Kirjoittaja Pia Haapea, energia- ja
ympäristötekniikan
yliopettaja Lahden ammattikorkeakoulussa, on tutkinut
erilaisia vesienpuhdistustekniikoita jo vuodesta 1997.
yliopettaja Lahden ammattikorkeakoulussa, on tutkinut
erilaisia vesienpuhdistustekniikoita jo vuodesta 1997.
Lahden ammattikorkeakoulun energia- ja ympäristötekniikan
insinööriopiskelijoiden opetussuunnitelmaan on kuulunut vuosien varrella eri
määrä vesikursseja. Välillä olemme keskittyneet enemmän hulevesien hallintaan,
ekologiaan, monitorointiin ja välillä vesihuoltotekniikkaan. Vesi on kuitenkin
niin tärkeä elementti meille kaikille, että se on, tavalla tai toisella
integroitu lähes kaikkiin opetettaviin aineisiin. Ja koska olemme Lahdessa, niin Vesijärvi
toimii mainiona referenssikohteena siitä, miten ihminen pystyy korjaamaan
jälkensä, kun tahtotila on yhteinen ja vahva.
Ns. perinteisen opettamisen ohelle olemme entistä enemmän
suunnanneet opetusta tekemiseen ja tätä kautta saamaan opiskelijoille parempaa
ymmärrystä alueen elinkeinoelämästä ja veden merkityksestä. Vesijärvisäätiön
kanssa yhteistyö on ollut tiivistä. Mm. keväästä 2016 lähtien ensimmäisen
vuoden opiskelijat ovat ideoineet ja toteuttaneet projektin Vesijärvi-viikolle.
Opiskelijat ovat ideoineet mm. Interaktiivisia lounaita/päivällisiä (ns.
Murhamysteeri) ja vetäneet alle kouluikäisille vesiaiheisia teemapäiviä. Murhamysteeriin
saamme osallistua marraskuussa pidettävässä kiertotalouskouluttajien
seminaarissa järjestettävällä illallisella.
Opiskelijoillamme on ollut mahdollisuus myös suorittaa osa
ammattiharjoittelustaan Vesijärvisäätiössä ja tehdä opinnäytetöitä erilaisista
aiheista. Viimeisimpänä esimerkkinä Toivo Viljakaisen opinnäytetyö, jossa
selvitettiin jäähdytysvesien johtamisen vaikutusta
Hollolan Vähä-Tiilijärven happi- ja lämpötilakerrostuneisuuteen.
Vesijärvisäätiö on rahoittanut myös laboratorioanalyysien kustannuksia, kun
opiskelijat Antti Nygård ja Mika Purhonen tutkivat Hollolan Työtjärven
pohjasedimentin hyötykäyttömahdollisuuksia.
Olemme tiedostaneet sen tosiasian, että kaikkea emme
pysty koulunpenkillä opettamaan. Energia- ja ympäristötekniikka on jo itsessään
niin laaja aihealue. Olemme tehneet tietoisen valinnan siitä, että kaikki meidän
opiskelijamme saavat perustiedot maahan, veteen ja ilmaan liittyvistä
osa-alueista ja teknologioista. Tämän lisäksi opiskelijoilla on halutessaan
mahdollisuus syventää osaamistaan oman mielenkiintonsa mukaan joko
yhdyskuntasuunnittelusta, kestävistä energiaratkaisuista ja kiertotaloudesta
(ml. vesi). Paras keino tähän ovat olleet erilaiset vesiaiheiset projektit,
harjoittelu ja opinnäytetyöt. Vesiaiheisia opinnäytetöitä meillä tehdään
vuosittain yli 10.
Vesiosaamisen syventämiseksi meillä on myös tarjolla kaksi
englanninkielistä verkkokurssia ”CIrcular economy for Water” ja Circular
economy for Wastewater”. Puhtaan veden
merkityksen ymmärtäminen on erityisesti syventynyt niille kymmenelle
ympäristötekniikan opiskelijalle, jotka ovat olleet Ghanassa harjoittelussa
sanitaatioprojekteissa. Yksi iso haaste vesialalla on myös käynnissä
eläköitymisen ja digitalisaation myötä. Tähän ns. elinikäisen oppimisen
haasteeseen olemme pyrkineet vastaamaan mm. kansainvälisen IWAMA-projektin
kautta, jossa on kehitetty oppimispaketteja Itämeren alueen vesilaitosten
työntekijöille.
Yhteistyö yhteisen Vesijärvemme ympärillä on näin
opettajan näkökulmasta ollut erittäin mielenkiintoista ja inspiroivaa.
Opiskelijoita ei ole juuri tarvinnut houkutella osallistumaan tämän tärkeän
aiheen tutkimiseen ja siitä lisää oppimiseen.
perjantai 11. lokakuuta 2019
Orkester Nordenin ensimmäinen kesä Lahdessa
Henna Keihäs on Orkester Nordenin tuottaja ja työskentelee
Lahden kaupungin kulttuuripalveluissa. Monen ulkomailla
asutun vuoden jälkeen Suomen luonto, varsinkin mäntymetsät
ja järvet, ovat lähellä hänen sydäntään ja sielunmaisemaansa.
asutun vuoden jälkeen Suomen luonto, varsinkin mäntymetsät
ja järvet, ovat lähellä hänen sydäntään ja sielunmaisemaansa.
Nuorten muusikoiden sinfoniaorkesteri, Orkester Norden, on
Pohjoismaissa toimivien Lions-järjestöjen sekä Lahden kaupungin
kulttuuripalveluiden yhteinen projekti, jonka koordinaatio ja isännöinti ovat
Lahdessa vuodet 2019–2023.
Orkester Norden on perustettu vuonna 1993 ja se toimi 15
vuoden ajan Ruotsissa, jonka jälkeen orkesterin isännöinti siirtyi viideksi
vuodeksi Norjaan ja siitä jälleen Tanskaan. Orkesterin on tarkoitus kiertää
pohjoismaita viiden vuoden syklillä. Nyt orkesterin kotipaikka on siis Suomi ja
Lahti.
Päärahoittaja on Pohjoismainen ministerineuvosto. Saadun
tuen lisäksi toimintaan haetaan vuosittain muita avustuksia sekä sponsoreita
tukemaan nuorten muusikoiden toimintaa.
Orkesteri järjestää vuosittain Lahdessa harjoitusleirin,
joka huipentuu upeaan konserttikiertueeseen. Lahteen kokoontuikin 29.7.–7.8.
energinen ja persoonallinen 73 hengen kokoonpano nuoria muusikoita ja kahdeksan
heitä ohjaavaa ammattilaista. Nuoret valloittivat kaupunkilaiset
välittömyydellään ja innokkuudellaan jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien.
Ikähaarukka valituissa orkesterilaisissa oli 16-vuotiaasta
aina 30-vuotiaaseen asti. Mukana oli 16 eri kansalaisuuden edustajaa, joista
suuri osa Suomesta (32 kpl). Soittajia oli mukana aina Australiasta ja Chilestä
asti. Kapellimestarina oli tänä vuonna Eva Ollikainen, jonka ammattimainen ja
lämmin suhde orkesteriin muistetaan vielä pitkään.
Leirin aikana nuoret pääsivät nauttimaan lahtelaisten vieraanvaraisuudesta
monella eri tavalla. Ensimmäisellä viikolla Lions-klubit ja Vesijärvisäätiö
järjestivät Vesijärvi-risteilyn, joka sai paljon kiitosta sekä leiriläisten
että kouluttajien puolelta. Kolmetuntisen risteilyn aikana nautittiin
illallista, tutustuttiin toisiin leiriläisiin, ihailtiin Vesijärven kaunista
maisemaa ja kuultiin Vesijärven tilasta ja hoidosta. Lahden niin luontainen yhteys Vesijärveen ja
muihinkin ympäristön järviin on meille usein itsestäänselvyys, mutta
ulkomaalaisten silmin sijainti näin upean veden äärellä on ainutlaatuista ja
erityistä.
Orkester Norden näkyi ja kuului myös Lahden katukuvassa.
Pieniä kamarimusiikkikokoonpanoja esiintyi mm. torilla, kaupoissa ja
Museokioskin tiloissa. Muusikot esiintyivät myös Kuninkuusraveissa.
Leirin päätteeksi orkesteri lähti viiden päivän kiertueelle.
Sibeliustalon huikeissa puitteissa järjestetty konsertti jäi varmasti monen
nuoren mieleen upeana kokemuksena. Yleisöä oli suuri joukko paikalla ja
Sibeliustalon suurenmoinen akustiikka korosti teosten innokasta tulkintaa vielä
entisestään. Sibeliustalon konsertin yksi hyväntekeväisyyskohde on mm. puhtaat
vedet ja Vesijärven suojelu. Kiertueen muut konsertit järjestettiin Lappeenranta-salissa
Lappeenrannassa, kulttuuri- ja kongressikeskus Alandicassa Maarianhaminassa ja
Kaarli kirkossa Tallinnassa.
Suunnitelmat vuodelle 2020 ovat jo täydessä vauhdissa.
Leirin aikana pidettyjen palaverien pohjalta käydään keskusteluja tulevan
vuoden kapellimestarin kanssa mm. ohjelmistosta. Tulevan vuoden muusikoiden haku
käynnistetään loppuvuodesta.
Yhteistyö Vesijärvisäätiön kanssa alkoi jo aikaisin keväällä
2019 ja yhteistä säveltä musiikin ja vesistöjen suojelun välille nivottiin eri
tavoin. Tätä yhteistyötä on tulevina vuosina hyvä syventää ja jatkaa sillä
Orkester Norden toimii Lahdessa aina vuoteen 2023 asti.
Toivomme, että kotiin viemisiksi muusikot saivat
laukkuihinsa rutkasti muistoja vieraanvaraisuudesta, elinikäisiä ystäviä ja
suuren määrän ammatillista osaamista ja itsevarmuutta.
Orkester Nordenin kotisivut: orkesternorden.com
perjantai 6. syyskuuta 2019
Tutkimuksia Vesijärvestä
Tämän blogitekstin ovat kirjoittaneet yhdessä
koordinaattori Tarja Kariola, asiantuntija Noora
Kivikko ja asiantuntija Jaakko Kokkonen Päijät-
Hämeen LUMA-keskuksesta.
koordinaattori Tarja Kariola, asiantuntija Noora
Kivikko ja asiantuntija Jaakko Kokkonen Päijät-
Hämeen LUMA-keskuksesta.
LUMA-toiminnan keskeisenä
tavoitteena on innostaa lapsia ja nuoria Luonnontieteiden, MAtematiikan ja
tietotekniikan opiskeluun ja harrastamiseen sekä ylläpitää heidän
kiinnostustaan niihin. Niemen kampukselta, Lahdesta käsin toimiva Päijät-Hämeen
LUMA-keskus ja Tiedeluokka SOLU toteuttavat tätä tehtävää tarjoamalla lapsille
ja nuorille mahdollisuuden tutustua LUMA-aineiden sisältöihin itse tekemisen,
kokeilemisen ja kokemisen kautta. LUMA-toimintaa tehdään monen yhteistyötahon
kuten Lahden kaupungin, alueen korkeakoulujen ja oppilaitosten sekä yritysten
kanssa. Niemen kampus on monipuoliselle LUMA-toiminnalle luonteva keskuspaikka, sillä alueelle on sijoittuneena monia korkeakoulutoimijoita:
Helsingin yliopiston lisäksi LUMA-toiminta hyödyntää yhteistyömahdollisuuksia Lappeenrannan-Lahden
teknillisen yliopiston (LUT) sekä Lahden ammattikorkeakoulun kanssa.
Tiedeluokka SOLUssa järjestetään
koulujen ja oppilaitosten vierailukäyntejä, mutta myös monenlaista muuta
toimintaa, kuten tapahtumia, kerhoja ja leirejä. Elokuussa järjestettiin jo
kolmatta kertaa suosittu Tutkimuksia Vesijärvestä –kesäleiri alakouluikäisille
lapsille, jonka aihepiiri nimensä mukaisesti ammentaa lahtelaisille tärkeän ja
rakkaan Vesijärven ekologiasta. Kolmipäiväisellä leirillä työskenteli iloinen
joukko pikkututkijoita, jotka tutustuivat Vesijärven ja sen rantojen ekologiaan
keräten ja analysoiden näytteitä aivan kuten oikeatkin tutkijat. Tänä vuonna
leiriläiset löysivät muiden eliöiden lisäksi Vesijärvestä harvinaisia ja
ammattitutkijoillekin melko tuntemattomia takolimakotiloita, jotka lähetettiin
tutkimuskäyttöön Helsingin yliopistolle.
Tutkimustyöskentely ja
mikroskoopit tulivat leiriläisille tutuiksi Tiedeluokka SOLUssa, mutta aikaa
vietettiin runsaasti myös luonnossa. Ulkona pelattiin, leikittiin ja
askarreltiin päivän vesiteemojen hengessä. Näytteiden analysoinnin lisäksi leirillä
tehtiin Oma järvimaisema –projektia, jossa leiriläiset pääsivät ryhmissä
toteuttamaan omannäköistään maisemaa. Projekteista tuli todella näyttäviä ja
niitä, sekä leiriläisten tutkimustuloksia esiteltiin viimeisenä leiripäivänä
vierailulle tulleille huoltajille. Leirillä kirjoitettiin myös blogia, jota
kautta vanhemmat sekä mahdolliset tulevat leiriläiset pääsevät tutustumaan tarkemmin
leiripäivien sisältöön.
Ensimmäinen Tutkimuksia
Vesijärvestä –leiri toteutettiin kaksi vuotta sitten Vesijärvisäätiön
avustuksen turvin. Koska leiri oli niin suosittu ja kysytty, se jäi Tiedeluokka
SOLUn leiritarjontaan. Tiedeluokan leiri- ja kerhotoiminnan kautta halutaan
mahdollistaa tutustuminen tieteen tekemiseen ja kokemiseen matalalla
kynnyksellä kaikille halukkaille. Tiedeluokan leirit ovat osallistujille
ruokailukulut pois lukien maksuttomia. Toiminnan suunnittelussa pyritään hyödyntämään
mahdollisimman paljon alueen tarjoamia mahdollisuuksia, kuten läheistä
Vesijärveä.
Linkit
Päijät-Hämeen LUMA
Tutkimuksia Vesijärvestä -blogi
maanantai 12. elokuuta 2019
Minkälaisen ympäristöperinnön annamme seuraaville sukupolville?
Kirjoittaja: Juha-Pekka Moisio, Lahti Energian
39-vuotias myynti- ja kehityspäällikkö, joka on ikänsä
päässyt nauttimaan puhtaan luonnon tarjoamista
antimista ja pitänyt sitä itsestäänselvyytenä.
Ympäristö on meille suomalaisille tärkeä asia. Suomi on tuhansien
järvien maa, jossa puhdas luonto ja jokamiehenoikeudet ovat olleet
itsestäänselvyys aina viimeisiin vuosiin asti. Viimeistään viime lokakuussa
IPCC:n (hallitustenvälinen ilmastopaneeli) julkaisema Global Warming of 1,5 °C
-erikoisraportti sai meidätkin joukolla pohtimaan tulevaisuutta. Yhä useampi
meistä on alkanut pohtia, miten ilmaston lämpeneminen todella vaikuttaa elämään
ja miten yksittäisenä ihmisenä voi osallistua yhteisiin ilmastotalkoisiin.
Meillä Lahti Energialla ympäristöarvot ovat olleet tärkeä
osa yrityksen tekemistä jo vuosikymmeniä. Kaukolämpöverkon rakentamisella
korvattiin 1960-luvulla kiinteistökohtaista lämmitystä, joka perustui
tyypillisesti puun tai roskien polttamiseen. Tyypillinen kaupunkikuva oli
tuolloin kylmällä säällä savuisa ja nokinen, mitä kaukolämmitykseen siirtymällä
vähennettiin. Alueellisissa lämpökeskuksissa oli asianmukaiset suodattimet, ja
lämpö tuotettiin muutenkin kauempana tiheästi asutuista alueista.
Nykyisin noin 90 prosenttia lahtelaisista asuu kaukolämmitetyissä
taloissa, joiden lämmöntuotantoon käytetään uusiutuvia, ympäristöystävällisiä
polttoaineita. Lahdessa kaukolämpö on yhtä ekologista kuin esimerkiksi
maalämpö, jota monesti pidetään kaikkein puhtaimpana lämmitysmuotona. Kun Lahti
Energia luopui keväällä 2019 kivihiilen polttamisesta, pienentyi samalla kertaa
kaikkien kaukolämmitystaloissa asuvien hiilijalanjälki ilman, että se olisi
näkynyt asiakkaiden energialaskussa. Tätä onkin se vaikuttavuus ja vastuu, mikä
meillä energiayhtiössä on.
Lämmöntuotanto ei ole ainoa asia, jossa me Lahti Energialla
kannamme ympäristövastuuta. Olemme investoineet tuulivoimaan ja sähköiseen
liikkumiseen, jotta ne yleistyisivät niin paikallisesti kuin laajemminkin.
Viisaasti vihreä -tunnuslauseemme kuvastaa myös omaa ajatteluani. Arjen
päätöksissä kannattaa miettiä ekologisuutta ja tehdä omien mahdollisuuksien rajoissa
viisaasti vihreitä valintoja. Ehdottomuutta en kannata, mutta jos jokainen meistä
pyrkii jatkuvasti ekologisempaan suuntaan, lopputulos on varmasti hyvä!
tiistai 2. huhtikuuta 2019
Vesi on aina elämys
Markus Luukkonen on media-alan ammattilainen ja Lahden
seurakuntayhtymän viestintäpäällikkö, joka vietti lapsuutensa
Mikkelissä kirkasvetisen Saarijärven äärellä.
Mikkelissä kirkasvetisen Saarijärven äärellä.
Vesijärvi liittyy minulla kiinteästi kesien viettoon.
En omista venettä, mutta ystävien kutsusta on silloin
tällöin mahdollisuus astua purrelle iltaa viettämään. Kohteet ovat olleet
moninaiset: joskus on matkustettu Messilästä Lahden satamaan, toisinaan
Selkäsaareen, Vääksyn kanavalle tai Kelventeelle, pisimmillään aina Sysmän
Päijätsaloon saakka.
Matka vesillä on aina elämys. Leppeä kesäinen päivä, tyyni
järvenselkä, hyväntuulisia ihmisiä. Päivä Vesijärvellä on kuin viikonloppu
Ruotsinlaivalla – mutta kevennetyssä ja paljon hapekkaammassa muodossa!
Lapsuuteni elin Mikkelissä, silloisessa maalaiskunnassa. Kotitalostani
oli vain puolikas kivenheitto eli 20 metriä Saarijärven rantaan. Saarijärven
mittasuhteet eivät vedä vertoja Vesijärvelle, mutta edellistäkään ei voi
luonnehtia pieneksi. Myös Saarijärveltä löytyy useiden kilometrien pituisia
selkiä.
Saarijärven vesi oli kirkasta ja juomakelpoista. Muistan
yhden jos toisen kesäpäivän, kun astelin nukkaantuneen kotilaiturin nokkaan,
asetuin vatsalleni ja hörpin vettä. Kova kalamies en ole koskaan ollut, mutta
lapsuuden ongintareissuilla mato-ongella napanneet ahvenet ovat kuitenkin
jääneet mieleen.
Järvet synnyttävät vahvoja elämyksiä. Ne ovat kaikki omalla
tavallaan erityislaatuisia. Kuten Suonteen tuoreet muikut, ei niitäkään voi unohtaa.
Meillä on monenlaisia ympäristöongelmia, joista Vesijärven
tilanne ei kuulu vähäisimpiin. Ne, jotka ovat eläneet lapsuutensa Lahdessa tai
lähikunnissa, muistavat Vesijärven aivan erikuntoisena kuin se on nyt.
Tarvitsemme paljon yhteistyötä ympäristön hyväksi ja paljon
arvostusta luomakuntaamme kohtaan. Puhdas vesi ja sen äärellä syntyvät
elämykset kuuluvat myös jälkipolvillemme.
Lahden seurakuntayhtymä tukee Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiötä
vuotuisella toiminta-avustuksella. Seurakunnissa tehdään tavoitteellista
ympäristötyötä muutenkin – osoituksena tästä saimme maaliskuussa kirkon
ympäristödiplomin vuosiksi 2019-2023.
sunnuntai 17. maaliskuuta 2019
Olisiko maanviljelijöistä sankareiksi?
Päivi Rönni on MTK Hämeen Kestävää ruokaa ja kasvua Hämeessä -hankkeen ohjelmapäällikkö, maaseutumatkailuyrittäjä ja vannoutunut luomu- ja lähiruuan kannattaja.
Sanotaan se nyt heti tähän alkuun: täysin päästötöntä ruuantuotantoa ei ole olemassa, ainakaan toistaiseksi. Teknologia tuottaa toki ratkaisuja, jossa ruoka tulevaisuudessa kasvaisi soluviljelynä ikkunalaudalla tai proteiinit kasvatettaisiin bakteerien ja aurinkoenergian avulla ilman hiilidioksidista. Vielä siihen on kuitenkin tovi matkaa, että ihmiskunnan tarvitsema ravinto tuotettaisiin ilman peltoja ja maanviljelijää. Päästöttömään tai vaikutuksiltaan ainakin neutraaliin ruuantuotantoon kuitenkin pyritään.
MTK:n kunnianhimoisena tavoitteena on hiilineutraali ruoka vuonna 2030. Miten tavoitteeseen päästään? Päästöjä alentamalla, sidontaa lisäämällä, uusiutuviin energianlähteisiin panostamalla ja alan sopeutumista ilmastonmuutokseen vahvistamalla.
Valmista ei tule hetkessä, lisää tutkimusta tarvitaan, mutta paljon voidaan tehdä jo nyt. Viime aikoina keskustelu maanviljelyssä on siirtynyt sinne, minne itse asiassa ei suoraan näe, eli maan pinnan alle, maan viljelyyn. Maaperässä on enemmän hiiltä kuin kasvillisuudessa ja ilmakehässä. Siksi on mietittävä, millaisilla toimenpiteillä varmistetaan, että hiiltä vapautuisi mahdollisimman vähän tai parhaassa tapauksessa hiilen määrä jopa lisääntyisi.
Suomen ongelmana on erityisesti eloperäisten viljelymaiden suuri määrä ja lyhyt kasvukausi. Maan muokkausta voidaan kuitenkin keventää ja ympärivuotista kasvipeitteisyyttä lisätä, viljelykiertoa monipuolistaa, kerääjäkasvien, syväjuuristen typensitojakasvien sekä monivuotisten ja -lajisten nurmien viljelyä lisätä. Eloperäisen aineksen määrää voidaan lisätä orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden käytöllä. Maan kasvukuntoon satsaaminen parantaa myös vesitalouden hallintaa ja siten ravinteiden pidätyskykyä. Samalla lisääntyy sadon tuottokyky ja sitä kautta yleensä myös tuottajan taloudellinen tulos. Melkoinen win-win!
Kotieläintuotannon ilmastopäästöt syntyvät pääosin metaanista ja typen oksideista. Niihin voidaan vaikuttaa lähinnä lannan varastointia ja käyttöä tehostamalla sekä ruokintaa tarkentamalla. Vaikka kotieläintuotannon päästöjä ei ole syytä vähätellä, on syytä kuitenkin erottaa globaali ja suomalainen eläintuotanto toisistaan. Suomalaiset naudat ja lampaat ja niiden tuotanto nojaavat vahvasti nurmipohjaiseen ruokintaan ja nurmissa on suuri hiilensidontapotentiaali. Karjanlanta on samalla sekä arvokas ravinteiden lähde että maanparannusaine. Se ruokkii kasvien ohella myös maaperän pieneliöstöä ja parantaa siten maanrakennetta. Lanta yhdessä nurmen kanssa voi tarjota myös mahdollisuuksia biokaasun tuottamiseen. Biokaasuprosessin sivutuotteena syntyy ravinnetta, joka parantaa kierrätystä.
Ilmasto- ja vesistöpäästöt ja niiden hillintään johtavat ratkaisut kulkevat usein käsikädessä. Maatalous on metsätalouden ohella tällä hetkellä ainoa hiilipäästöjen sitoja. Olisiko maanviljelijästä siis sittenkin enemmän ratkaisun tarjoajaksi, jopa ilmastosankariksi?
MTK:n kunnianhimoisena tavoitteena on hiilineutraali ruoka vuonna 2030. Miten tavoitteeseen päästään? Päästöjä alentamalla, sidontaa lisäämällä, uusiutuviin energianlähteisiin panostamalla ja alan sopeutumista ilmastonmuutokseen vahvistamalla.
Valmista ei tule hetkessä, lisää tutkimusta tarvitaan, mutta paljon voidaan tehdä jo nyt. Viime aikoina keskustelu maanviljelyssä on siirtynyt sinne, minne itse asiassa ei suoraan näe, eli maan pinnan alle, maan viljelyyn. Maaperässä on enemmän hiiltä kuin kasvillisuudessa ja ilmakehässä. Siksi on mietittävä, millaisilla toimenpiteillä varmistetaan, että hiiltä vapautuisi mahdollisimman vähän tai parhaassa tapauksessa hiilen määrä jopa lisääntyisi.
Suomen ongelmana on erityisesti eloperäisten viljelymaiden suuri määrä ja lyhyt kasvukausi. Maan muokkausta voidaan kuitenkin keventää ja ympärivuotista kasvipeitteisyyttä lisätä, viljelykiertoa monipuolistaa, kerääjäkasvien, syväjuuristen typensitojakasvien sekä monivuotisten ja -lajisten nurmien viljelyä lisätä. Eloperäisen aineksen määrää voidaan lisätä orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden käytöllä. Maan kasvukuntoon satsaaminen parantaa myös vesitalouden hallintaa ja siten ravinteiden pidätyskykyä. Samalla lisääntyy sadon tuottokyky ja sitä kautta yleensä myös tuottajan taloudellinen tulos. Melkoinen win-win!
Kotieläintuotannon ilmastopäästöt syntyvät pääosin metaanista ja typen oksideista. Niihin voidaan vaikuttaa lähinnä lannan varastointia ja käyttöä tehostamalla sekä ruokintaa tarkentamalla. Vaikka kotieläintuotannon päästöjä ei ole syytä vähätellä, on syytä kuitenkin erottaa globaali ja suomalainen eläintuotanto toisistaan. Suomalaiset naudat ja lampaat ja niiden tuotanto nojaavat vahvasti nurmipohjaiseen ruokintaan ja nurmissa on suuri hiilensidontapotentiaali. Karjanlanta on samalla sekä arvokas ravinteiden lähde että maanparannusaine. Se ruokkii kasvien ohella myös maaperän pieneliöstöä ja parantaa siten maanrakennetta. Lanta yhdessä nurmen kanssa voi tarjota myös mahdollisuuksia biokaasun tuottamiseen. Biokaasuprosessin sivutuotteena syntyy ravinnetta, joka parantaa kierrätystä.
Ilmasto- ja vesistöpäästöt ja niiden hillintään johtavat ratkaisut kulkevat usein käsikädessä. Maatalous on metsätalouden ohella tällä hetkellä ainoa hiilipäästöjen sitoja. Olisiko maanviljelijästä siis sittenkin enemmän ratkaisun tarjoajaksi, jopa ilmastosankariksi?
torstai 14. helmikuuta 2019
Sama järvi kesät talvet
Tuulikki
Norrlin, Vesijärven ystävä
Kävelyreittini kulkee vanhaa ratapenkkaa pitkin
Vesijärven satamaan. Maisema ei ole koskaan sama. Peräkkäisinä päivinäkin se
vaihtelee, ja tietysti sen päälle saan vielä nähdä ja haistaa vuodenaikojen
hitaat muutokset. Kieltämättä juuri nyt, hengitykseen käyvien pakkasten ja
lumituiskujen aikaan, kevät tuntuu olevan vielä kaukana, mutta valo lisääntyy
joka päivä. Maaliskuussa iltapäivän aurinko häikäisee jo aivan eri kulmasta
kuin nyt. Maisema muuttuu toisenväriseksi kauan ennen kuin jäät lähtevät tai
puut alkavat kainosti vihertää.
En viihdy paukkupakkasissa enkä vaakasuorassa
pyryssä, mutta järven rantaan on silti päästävä säännöllisesti. Paitsi valon
muutokset myös latutilanne on käytävä tarkastamassa. Emme voi mitään sille,
missä järjestyksessä talvi milloinkin päättää tulla, ja joskus latuja joudutaan
odottelemaan. Jos ei tänä talvena, niin ensi vuonna sitten!
Huhtikuussa voi jäätä käydä myös kuuntelemassa:
heliseekö jo? Jääpeitteen häviäminen on joka vuosi yhtä ihmeellistä. Yhtenä
kauniina sunnuntaina valkealla kannella kävellään, viikon kuluttua sitä ei ole
ollenkaan. Vapaan veden ääni riemastuttaa. Parasta on ihan pienten aaltojen liplatus,
mutta toki toisinaan kevään on syytä pitää melua itsestään, jotta se varmasti
huomataan.
Jos hyvin käy, kesä on lämmin eikä järven rannalla
palele. Pyörällä on hyvä lasketella Mukkulasta satamaan, Teivaan rannasta
Myllysaareen. Onnekkaina päivinä voi päästä veneeseen tai laivaan ja katsoa
tuttua kaupunkia taas vähän toisenlaisesta kuvakulmasta: tähtitorni,
Oululainen, hyppyrimäet, radiomastot, kaupungintalo, Kariniemen mäki, vesitorni,
Ruoriniemen talot, Mukkulan kartano. Jostain syystä kotikaupunki näyttää
rakkaammalta, kun sen näkee järveltä päin.
Syksyllä rannat hohtavat keltaista ja oranssia.
Järvellä saattaa tavata toisenlaisia kulkijoita kuin kesäaikaan, vaikkapa
muuttomatkallaan taukoa pitäviä merimetsoja. Kun syksy kylmenee ja pimenee, retket
rantaan käyvät harvemmiksi. Illalla kävelen silti katsomaan, miten valot
heijastuvat mustasta vedestä. Jäätymistä odotellaan, ja näinä somen
kyllästäminä aikoina viestit kuvineen kulkevat nopeasti: Enonselkä on jäässä!
Olen asunut Lahdessa melkein koko ikäni. Kun olin
lapsi, Vesijärvi oli etäämpänä, teollisuuden takana piilossa. Kun nyt kuljen
satamaan, on vaikea muistaa tuota aikaa. Enonsaaren siluetti rajaa taivaan
tutulla kaarellaan. Rannasta on tullut meidän kaupunkilaisten oma, oli kesä tai
talvi.
keskiviikko 30. tammikuuta 2019
Minun Vesijärveni
Pekka Puujalka
Vaanian osakaskunta,
Vesijärven kalastusalueen vpj,
Vesijärven petokalarahaston neuvottelukunnan pj.,
Vesijärven kalastusalueen kalastuksenvaloja, ELY
Ensi kosketukseni Vesijärveen sain kesäkuussa 1982, kun muutin perheeni kanssa pääkaupunki-seudulta Lahteen Mukkulaan. Uintiretki lasten kanssa lähellä olevalle Mukkulan kartanon uimarannalle oli järkytys, sillä ranta oli paksun levämassa peitossa ja siten käyttökiellossa. Vastaava tilanne oli tuolloin järven monella uimarannalla.
Tutustuin kesän mittaan Vesijärven kuntoon veneellä ja totesin, että järven pohjoispään tilanne
oli eri kuin eteläpään. Etsin samalla perheelleni vakituista asuinpaikkaa. Innokkaana luonnon ystävänä ja kalastajana tavoitteena oli löytää asuinpaikka veden ääreltä.
Keväällä 1983 löytyi sopiva maatila Vaanian kylästä. Seuraavana keväänä alkoi saunarannan kunnostus kasvillisuutta niittämällä ja juurakoita imuruoppaamalla. Vanhoista 20- ja 30-luvun valokuvista voi nähdä, kuinka rannat olivat kasvillisuudesta miltei vapaat, mutta 50-70-luvuilla lähes umpeen kasvaneet. Saunarannan kunnostus kesti monta vuotta.
Vaanian kylässä oli tuolloin lehmiä kuudella maatilalla. Toimintakulttuuri ympäristöasioissa ja vesienhoidossa oli toisella tasolla kuin tänä päivänä. Lehmät ovat kylästä kadonneet ja viljelytavat muuttuneet radikaalisti nykyisten ympäristövaatimusten myötä.
Omilla toimenpiteilläni osa-aikaviljelijänä olen vaikuttanut järven tilaan huolehtimalla peltojeni ravinnetaseista, viljelytekniikoista ja tarvittavista rannan suojakaistoista nykyisten ympäristö-vaatimusten mukaisesti. Ehkä merkittävin oma panokseni Vesijärven hyväksi oli elokuussa 2018 Vaanian kylään maalleni Suullistenpohjan Kulmasuolle kaivettujen kahden lasketusaltaan urakointi. Pelto- ja tieojista tulevat vedet kierrätetään nyt lasketusaltaiden kautta järveen. Oman panokseni lisäksi altaiden rakennuskustannuksiin osallistuivat mm. Suomen riistakeskus, Vaanian osakaskunta, Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö ja Vesijärven kalastusalue. Lasketusaltaiden toimivuus ja kunnossapito jatkossa ovat pääasiassa minun vastuullani.
On ollut ilo todeta kuinka järvi on kiittänyt eri tahoilla sen hyväksi tehdystä työstä. Vesijärvi on aivan eri järvi tänään kuin 35 vuotta sitten. Nyt Vesijärvi antaa erinomaiset mahdollisuudet virkistys- ja hyötykäytöstä nauttiville ihmisille. Kotitarvekalastajana tiedän, kuinka hyvää Vesijärven kuha ja muikku ovat.
Mielenkiintoisen näkökulman Vesijärveen on antanut toimintani Vaanian osakaskunnissa. Olen huolehtinut Vaanian osakaskunnan kalastuslupamyynnistä ja toiminut kalastuksenvalvojana yli 30 vuotta sekä ollut osakaskuntiemme virallisena edustajana yli 25 vuotta. Perehtyminen Vesijärven ekosysteemiin ja sitä ympäröivän luonnon monimuotoisuuteen on ollut mielenkiintoista.
Toiminta Vesijärven hyväksi on antanut paljon.
Vaanian osakaskunta,
Vesijärven kalastusalueen vpj,
Vesijärven petokalarahaston neuvottelukunnan pj.,
Vesijärven kalastusalueen kalastuksenvaloja, ELY
Ensi kosketukseni Vesijärveen sain kesäkuussa 1982, kun muutin perheeni kanssa pääkaupunki-seudulta Lahteen Mukkulaan. Uintiretki lasten kanssa lähellä olevalle Mukkulan kartanon uimarannalle oli järkytys, sillä ranta oli paksun levämassa peitossa ja siten käyttökiellossa. Vastaava tilanne oli tuolloin järven monella uimarannalla.
Tutustuin kesän mittaan Vesijärven kuntoon veneellä ja totesin, että järven pohjoispään tilanne
oli eri kuin eteläpään. Etsin samalla perheelleni vakituista asuinpaikkaa. Innokkaana luonnon ystävänä ja kalastajana tavoitteena oli löytää asuinpaikka veden ääreltä.
Keväällä 1983 löytyi sopiva maatila Vaanian kylästä. Seuraavana keväänä alkoi saunarannan kunnostus kasvillisuutta niittämällä ja juurakoita imuruoppaamalla. Vanhoista 20- ja 30-luvun valokuvista voi nähdä, kuinka rannat olivat kasvillisuudesta miltei vapaat, mutta 50-70-luvuilla lähes umpeen kasvaneet. Saunarannan kunnostus kesti monta vuotta.
Vaanian kylässä oli tuolloin lehmiä kuudella maatilalla. Toimintakulttuuri ympäristöasioissa ja vesienhoidossa oli toisella tasolla kuin tänä päivänä. Lehmät ovat kylästä kadonneet ja viljelytavat muuttuneet radikaalisti nykyisten ympäristövaatimusten myötä.
Omilla toimenpiteilläni osa-aikaviljelijänä olen vaikuttanut järven tilaan huolehtimalla peltojeni ravinnetaseista, viljelytekniikoista ja tarvittavista rannan suojakaistoista nykyisten ympäristö-vaatimusten mukaisesti. Ehkä merkittävin oma panokseni Vesijärven hyväksi oli elokuussa 2018 Vaanian kylään maalleni Suullistenpohjan Kulmasuolle kaivettujen kahden lasketusaltaan urakointi. Pelto- ja tieojista tulevat vedet kierrätetään nyt lasketusaltaiden kautta järveen. Oman panokseni lisäksi altaiden rakennuskustannuksiin osallistuivat mm. Suomen riistakeskus, Vaanian osakaskunta, Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö ja Vesijärven kalastusalue. Lasketusaltaiden toimivuus ja kunnossapito jatkossa ovat pääasiassa minun vastuullani.
On ollut ilo todeta kuinka järvi on kiittänyt eri tahoilla sen hyväksi tehdystä työstä. Vesijärvi on aivan eri järvi tänään kuin 35 vuotta sitten. Nyt Vesijärvi antaa erinomaiset mahdollisuudet virkistys- ja hyötykäytöstä nauttiville ihmisille. Kotitarvekalastajana tiedän, kuinka hyvää Vesijärven kuha ja muikku ovat.
Mielenkiintoisen näkökulman Vesijärveen on antanut toimintani Vaanian osakaskunnissa. Olen huolehtinut Vaanian osakaskunnan kalastuslupamyynnistä ja toiminut kalastuksenvalvojana yli 30 vuotta sekä ollut osakaskuntiemme virallisena edustajana yli 25 vuotta. Perehtyminen Vesijärven ekosysteemiin ja sitä ympäröivän luonnon monimuotoisuuteen on ollut mielenkiintoista.
Toiminta Vesijärven hyväksi on antanut paljon.
perjantai 11. tammikuuta 2019
Vuosikymmen takana. Missä mennään?
Ohjelmajohtaja Heikki Mäkinen,
Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö

Vesienhoitoon voi käyttää myös työyhteisön virkistyspäivän.
Tämä porukka poisti palpakkoa Hammonjoelta viime kesänä.
Blogitekstin kirjoittaja kuvassa toinen oikealta.
Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö

Vesienhoitoon voi käyttää myös työyhteisön virkistyspäivän.
Tämä porukka poisti palpakkoa Hammonjoelta viime kesänä.
Blogitekstin kirjoittaja kuvassa toinen oikealta.
Yksin ei kukaan pärjää, ei myöskään vesienhoidossa. Kymmenen
vuoden aikana yhteistyö eri kumppaneiden kanssa on tiivistynyt ja asettunut
hyväksi koettuihin uomiinsa. Vesijärvisäätiö toimii vesienhoidon kentässä
poikkeuksellisen mielenkiintoisessa ja monipuolisessa toimintaympäristössä,
jossa keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat Vesijärven kuntien ja valtion
ympäristöviranomaiset, yliopistot ja tutkimuslaitokset sekä elinkeinoelämän
toimijat, joiden joukosta on löytynyt todella vankkumattomia vesiensuojeluihmisiä.
Säätiö on pystynyt toimintansa aikana tuomaan eri toimijoita omine
vahvuuksineen yhteisten tavoitteiden taakse.
Lahden seudulla vesienhoito on nojannut perinteisesti
osaavien ammattilaisten lisäksi aktiivisiin ja monipuolisesti kyvykkäisiin vapaaehtoistoimijoihin.
Talkoolaisten merkitys on ollut suuri sekä monien toimenpiteiden viemisessä
käytäntöön että yleisen vesienhoitomyönteisen ilmapiirin luomisessa. Ehkä
kaikkein merkittävin talkootoiminnan voimannäyttö on vuosittainen, tammikuun
alussa järjestettävä pyydystalkootapahtuma, jolla on jo lähes 30 vuoden
historia. Pitkään ansiokkaasti
talkootyötä tehnyt joukko on kuitenkin vuosi vuodelta harmaantumassa, ja uusia
sitoutuneita talkoolaisia on yhä vaikeampaa löytää. Arjen oravanpyörä tuntuu
pyörivän yhä nopeammin, eikä vapaaehtoistöihin ole valtavaa tungosta juuri
millään sektorilla. Uskon kuitenkin, että tarjolla olevalle yhteisöllisyydelle
ja yhteisen hyvän tekemisen kokemuksille on edelleen kysyntää ja kasvavassa
määrin myös tarvetta, kunhan se pystytään sopivalla tavalla tarjoamaan. Tässä
meillä on skarppaamisen paikka.
Yhtenä toiminnan tavoitteena on ollut nostaa Vesijärvi ja
Vesijärven hoito entistä paremmin myös kansalliseen ja jossain määrin myös
kansainväliseen tietoisuuteen. Varsinainen järvenhoitotyö on tuskin iskostunut
kovin voimakkaasti rivikansalaisen tajuntaan järven välittömän ympäristön
ulkopuolella. Hän on saattanut törmätä Vesijärven hoitoon ehkä lähinnä
onnistuneen hoitotyön mahdollistamien tapahtumien, kuten Ironman-triathlonkisan
kautta. Vesienhoidon asiantuntijapiireissä tietoisuus on sen sijaan varmasti
kuluneen kymmenen vuoden aikana lisääntynyt. Tällä on oma merkityksensä
esimerkiksi projektikonstellaatioita koottaessa ja
hankerahoitusta haettaessa.
Tutkimuspanosten myötä ymmärrys Vesijärvestä ja sen
toimintadynamiikasta on koko ajan vähitellen lisääntynyt. Ja kuten tunnettua,
tutkimuksen tulos ei ainoastaan anna vastauksia, vaan johtaa aina uuteen
tutkimuskysymykseen. Ja kuten yhtä tunnettua, tieto ei tässäkään tapauksessa
ainakaan pelkästään vähennä tuskaa. Samalla, kun toimenpiteitä voidaan
seurantatutkimuksen ansiosta suunnata yhä paremmin, kasvaa myös ymmärrys siitä,
kuinka monimutkainen systeemi järvi voikaan olla.
Kuluneiden kymmenen vuoden aikana järven tila on
vaihdellut jonkin verran sekä alueellisesti että vuosien välillä.
Virkistyskäyttäjän kannalta mukaan on mahtunut sekä poikkeuksellisen hyviä että
hiukan huonompia vuosia. Kokonaisuutena ajanjakso on kuitenkin ollut melko
hyvä, eivätkä järveä pitkään piinanneet sinileväongelmat ole juurikaan olleet
haitaksi. Tähän on syytä olla tyytyväinen. Myös
tiedot Enonselän sedimentin tilan positiivisesta kehityksestä ovat rohkaisevia.
Järven pohjan valtavan ravinnevaraston aktiivisuus levänkasvun edistäjänä on
vähitellen hiipumassa. Kun samaan aikaan järveen sen ulkopuolelta tuleva
ravinnemäärä on maa- ja metsätalouden sekä hulevesien hallinnan toimin saatu
vähenemään, näyttävät Vesijärven toipumismahdollisuudet paremmilta kuin ehkä
pitkään aikaan. Töitä on kuitenkin vielä paljon edessä. Maalissa ei vielä olla.
Ei edes kalkkiviivoilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)