torstai 5. joulukuuta 2019

Yhteistyötä puhtaan Vesijärven puolesta

Pipsa Rippon on liikunnan ja terveystiedon opettaja
Tiirismaan koulussa ja Lahden Purjehdusseuran
junioritoimikunnan jäsen.



Lahden Purjehdusseura ja Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö ovat yhdessä viimeisen kahden vuoden aikana tehneet Vesijärveä tutuksi seuran junioreille. Vesijärven puhtaudella on suuri merkitys purjehdusseuran toiminnalle ja purjehtijoiden viihtyvyydelle, mutta ennen kaikkea koko järviympäristölle ja sen ekosysteemille. Tärkeimpänä asiana onkin opettaa lapsille, että on sukellettava pintaa syvemmälle ymmärtääkseen miten järvi toimii, mitkä asiat siihen vaikuttavat sekä mihin kaikkeen järven kunto vaikuttaa. Turvataksemme Vesijärven myös tuleville sukupolville, olemme yhteistyössä opettaneet seuran junioripurjehtijoille miten havaita, tunnistaa ja tutkia järven kuntoa. Lasten kanssa on pohdittu myös miten kukin voi itse vaikuttaa järven kuntoon.

Seuran vihreä ryhmä on aloitteleville purjehtijoille tarkoitettu ryhmä, jossa aikaisempaa purjehduskokemusta ei tarvita. Ryhmä harjoittelee aina toukokuusta alkaen kerran viikossa. Lapset oppivat purjehduksen perustaitoja ja optimistijollan käsittelyä. Tärkeänä osana purjehtimaan oppimista ovat myös turvataidot vesillä. On tärkeätä oppia tarkkailemaan ympäristöään, siinä tapahtuvia muutoksia, sekä miten niihin voi itse vaikuttaa. Turvallisen ympäristön ylläpitämiseen kuuluu myös veden laadun tutkiminen. Niitä seuran juniorit harjoittelivat Vesijärvisäätiöltä lainaksi saaduilla näkyvyys- sekä pintalämpömittareilla. Lapsille esiteltiin näkösyvyyslevyä ja sillä tehtävää näkösyvyysmittausta. Lapset pääsivät myös itse kokeilemaan näkösyvyyden mittaamista Myllysaaressa. Vesijärvisäätiön harjoittelija Toivo Viljakainen neuvoi lapsille, miten näkösyvyyslevyn pystyy itsekin askartelemaan kotona esimerkiksi valkoisesta kannesta, ruuvista ja narusta. Näkösyvyyttä ehdotettiin tarkastelemaan myös purjehtiessa järvellä.

Pintalämpömittareilla tutkittiin laiturinnokasta järven lämpötilaa ennen ja jälkeen harjoitusten. Osa mittauksista raportoitiin näkyvyysseurantataulukkoon. Raportointi oli lapsille mielekästä ja alustavasti on suunniteltu ottaa myös Järviwiki käyttöön Myllysaaressa.

Lapset osasivat yhdistää ilmastonmuutoksen järven kuormitukseen ja sinilevähavaintoihin. Roskat, päästöt ja lannoitteet tulivat myös aiheesta esille. Yleisesti ottaen lapsilla on hyvä yleistieto ympäristöasioista, mutta ymmärrys Vesijärven tyydyttävästä kunnosta ja sen aikojen kuluessa tarvitsemaa huolenpitoa ei vielä osata havainnoida Myllysaaresta käsin. Ehkä siksi, että hienoa ja pitkäjänteistä työtä on tehty Vesijärven saattamiseksi nykyiseen, auringossa kimaltelevaan tilaan. Työn on kuitenkin jatkuttava, jotta Vesijärven kunto edelleen kohentuu. Lahden Purjehdusseura on mielellään Vesijärvisäätiön tukena tässä tärkeässä työssä myös tulevina vuosina!

torstai 7. marraskuuta 2019

Vesiosaamista ja yhteistyötä Vesijärven rannalla


Kirjoittaja Pia Haapea, energia- ja ympäristötekniikan
yliopettaja Lahden ammattikorkeakoulussa, on tutkinut
erilaisia vesienpuhdistustekniikoita jo vuodesta 1997.

Lahden ammattikorkeakoulun energia- ja ympäristötekniikan insinööriopiskelijoiden opetussuunnitelmaan on kuulunut vuosien varrella eri määrä vesikursseja. Välillä olemme keskittyneet enemmän hulevesien hallintaan, ekologiaan, monitorointiin ja välillä vesihuoltotekniikkaan. Vesi on kuitenkin niin tärkeä elementti meille kaikille, että se on, tavalla tai toisella integroitu lähes kaikkiin opetettaviin aineisiin.  Ja koska olemme Lahdessa, niin Vesijärvi toimii mainiona referenssikohteena siitä, miten ihminen pystyy korjaamaan jälkensä, kun tahtotila on yhteinen ja vahva.

Ns. perinteisen opettamisen ohelle olemme entistä enemmän suunnanneet opetusta tekemiseen ja tätä kautta saamaan opiskelijoille parempaa ymmärrystä alueen elinkeinoelämästä ja veden merkityksestä. Vesijärvisäätiön kanssa yhteistyö on ollut tiivistä. Mm. keväästä 2016 lähtien ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat ideoineet ja toteuttaneet projektin Vesijärvi-viikolle. Opiskelijat ovat ideoineet mm. Interaktiivisia lounaita/päivällisiä (ns. Murhamysteeri) ja vetäneet alle kouluikäisille vesiaiheisia teemapäiviä. Murhamysteeriin saamme osallistua marraskuussa pidettävässä kiertotalouskouluttajien seminaarissa järjestettävällä illallisella.

Opiskelijoillamme on ollut mahdollisuus myös suorittaa osa ammattiharjoittelustaan Vesijärvisäätiössä ja tehdä opinnäytetöitä erilaisista aiheista. Viimeisimpänä esimerkkinä Toivo Viljakaisen opinnäytetyö, jossa selvitettiin jäähdytysvesien johtamisen vaikutusta Hollolan Vähä-Tiilijärven happi- ja lämpötilakerrostuneisuuteen. Vesijärvisäätiö on rahoittanut myös laboratorioanalyysien kustannuksia, kun opiskelijat Antti Nygård ja Mika Purhonen tutkivat Hollolan Työtjärven pohjasedimentin hyötykäyttömahdollisuuksia.

Olemme tiedostaneet sen tosiasian, että kaikkea emme pysty koulunpenkillä opettamaan. Energia- ja ympäristötekniikka on jo itsessään niin laaja aihealue. Olemme tehneet tietoisen valinnan siitä, että kaikki meidän opiskelijamme saavat perustiedot maahan, veteen ja ilmaan liittyvistä osa-alueista ja teknologioista. Tämän lisäksi opiskelijoilla on halutessaan mahdollisuus syventää osaamistaan oman mielenkiintonsa mukaan joko yhdyskuntasuunnittelusta, kestävistä energiaratkaisuista ja kiertotaloudesta (ml. vesi). Paras keino tähän ovat olleet erilaiset vesiaiheiset projektit, harjoittelu ja opinnäytetyöt. Vesiaiheisia opinnäytetöitä meillä tehdään vuosittain yli 10.

Vesiosaamisen syventämiseksi meillä on myös tarjolla kaksi englanninkielistä verkkokurssia ”CIrcular economy for Water” ja Circular economy for Wastewater”.  Puhtaan veden merkityksen ymmärtäminen on erityisesti syventynyt niille kymmenelle ympäristötekniikan opiskelijalle, jotka ovat olleet Ghanassa harjoittelussa sanitaatioprojekteissa. Yksi iso haaste vesialalla on myös käynnissä eläköitymisen ja digitalisaation myötä. Tähän ns. elinikäisen oppimisen haasteeseen olemme pyrkineet vastaamaan mm. kansainvälisen IWAMA-projektin kautta, jossa on kehitetty oppimispaketteja Itämeren alueen vesilaitosten työntekijöille.

Yhteistyö yhteisen Vesijärvemme ympärillä on näin opettajan näkökulmasta ollut erittäin mielenkiintoista ja inspiroivaa. Opiskelijoita ei ole juuri tarvinnut houkutella osallistumaan tämän tärkeän aiheen tutkimiseen ja siitä lisää oppimiseen.

perjantai 11. lokakuuta 2019

Orkester Nordenin ensimmäinen kesä Lahdessa

Henna Keihäs on Orkester Nordenin tuottaja ja työskentelee
Lahden kaupungin kulttuuripalveluissa. Monen ulkomailla
asutun vuoden jälkeen Suomen luonto, varsinkin mäntymetsät

ja järvet, ovat lähellä hänen sydäntään ja sielunmaisemaansa.



Nuorten muusikoiden sinfoniaorkesteri, Orkester Norden, on Pohjoismaissa toimivien Lions-järjestöjen sekä Lahden kaupungin kulttuuripalveluiden yhteinen projekti, jonka koordinaatio ja isännöinti ovat Lahdessa vuodet 2019–2023.

Orkester Norden on perustettu vuonna 1993 ja se toimi 15 vuoden ajan Ruotsissa, jonka jälkeen orkesterin isännöinti siirtyi viideksi vuodeksi Norjaan ja siitä jälleen Tanskaan. Orkesterin on tarkoitus kiertää pohjoismaita viiden vuoden syklillä. Nyt orkesterin kotipaikka on siis Suomi ja Lahti.

Päärahoittaja on Pohjoismainen ministerineuvosto. Saadun tuen lisäksi toimintaan haetaan vuosittain muita avustuksia sekä sponsoreita tukemaan nuorten muusikoiden toimintaa.

Orkesteri järjestää vuosittain Lahdessa harjoitusleirin, joka huipentuu upeaan konserttikiertueeseen. Lahteen kokoontuikin 29.7.–7.8. energinen ja persoonallinen 73 hengen kokoonpano nuoria muusikoita ja kahdeksan heitä ohjaavaa ammattilaista. Nuoret valloittivat kaupunkilaiset välittömyydellään ja innokkuudellaan jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien.

Ikähaarukka valituissa orkesterilaisissa oli 16-vuotiaasta aina 30-vuotiaaseen asti. Mukana oli 16 eri kansalaisuuden edustajaa, joista suuri osa Suomesta (32 kpl). Soittajia oli mukana aina Australiasta ja Chilestä asti. Kapellimestarina oli tänä vuonna Eva Ollikainen, jonka ammattimainen ja lämmin suhde orkesteriin muistetaan vielä pitkään.

Leirin aikana nuoret pääsivät nauttimaan lahtelaisten vieraanvaraisuudesta monella eri tavalla. Ensimmäisellä viikolla Lions-klubit ja Vesijärvisäätiö järjestivät Vesijärvi-risteilyn, joka sai paljon kiitosta sekä leiriläisten että kouluttajien puolelta. Kolmetuntisen risteilyn aikana nautittiin illallista, tutustuttiin toisiin leiriläisiin, ihailtiin Vesijärven kaunista maisemaa ja kuultiin Vesijärven tilasta ja hoidosta.  Lahden niin luontainen yhteys Vesijärveen ja muihinkin ympäristön järviin on meille usein itsestäänselvyys, mutta ulkomaalaisten silmin sijainti näin upean veden äärellä on ainutlaatuista ja erityistä.


Orkester Norden näkyi ja kuului myös Lahden katukuvassa. Pieniä kamarimusiikkikokoonpanoja esiintyi mm. torilla, kaupoissa ja Museokioskin tiloissa. Muusikot esiintyivät myös Kuninkuusraveissa.

Leirin päätteeksi orkesteri lähti viiden päivän kiertueelle. Sibeliustalon huikeissa puitteissa järjestetty konsertti jäi varmasti monen nuoren mieleen upeana kokemuksena. Yleisöä oli suuri joukko paikalla ja Sibeliustalon suurenmoinen akustiikka korosti teosten innokasta tulkintaa vielä entisestään. Sibeliustalon konsertin yksi hyväntekeväisyyskohde on mm. puhtaat vedet ja Vesijärven suojelu. Kiertueen muut konsertit järjestettiin Lappeenranta-salissa Lappeenrannassa, kulttuuri- ja kongressikeskus Alandicassa Maarianhaminassa ja Kaarli kirkossa Tallinnassa.

Suunnitelmat vuodelle 2020 ovat jo täydessä vauhdissa. Leirin aikana pidettyjen palaverien pohjalta käydään keskusteluja tulevan vuoden kapellimestarin kanssa mm. ohjelmistosta. Tulevan vuoden muusikoiden haku käynnistetään loppuvuodesta.

Yhteistyö Vesijärvisäätiön kanssa alkoi jo aikaisin keväällä 2019 ja yhteistä säveltä musiikin ja vesistöjen suojelun välille nivottiin eri tavoin. Tätä yhteistyötä on tulevina vuosina hyvä syventää ja jatkaa sillä Orkester Norden toimii Lahdessa aina vuoteen 2023 asti.

Toivomme, että kotiin viemisiksi muusikot saivat laukkuihinsa rutkasti muistoja vieraanvaraisuudesta, elinikäisiä ystäviä ja suuren määrän ammatillista osaamista ja itsevarmuutta.

Orkester Nordenin kotisivut: orkesternorden.com

perjantai 6. syyskuuta 2019

Tutkimuksia Vesijärvestä

Tämän blogitekstin ovat kirjoittaneet yhdessä
koordinaattori Tarja Kariola, asiantuntija Noora
Kivikko ja asiantuntija Jaakko Kokkonen Päijät-
Hämeen LUMA-keskuksesta.

LUMA-toiminnan keskeisenä tavoitteena on innostaa lapsia ja nuoria Luonnontieteiden, MAtematiikan ja tietotekniikan opiskeluun ja harrastamiseen sekä ylläpitää heidän kiinnostustaan niihin. Niemen kampukselta, Lahdesta käsin toimiva Päijät-Hämeen LUMA-keskus ja Tiedeluokka SOLU toteuttavat tätä tehtävää tarjoamalla lapsille ja nuorille mahdollisuuden tutustua LUMA-aineiden sisältöihin itse tekemisen, kokeilemisen ja kokemisen kautta. LUMA-toimintaa tehdään monen yhteistyötahon kuten Lahden kaupungin, alueen korkeakoulujen ja oppilaitosten sekä yritysten kanssa. Niemen kampus on monipuoliselle LUMA-toiminnalle luonteva keskuspaikka, sillä alueelle on sijoittuneena monia korkeakoulutoimijoita: Helsingin yliopiston lisäksi LUMA-toiminta hyödyntää yhteistyömahdollisuuksia Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston (LUT) sekä Lahden ammattikorkeakoulun kanssa.

Tiedeluokka SOLUssa järjestetään koulujen ja oppilaitosten vierailukäyntejä, mutta myös monenlaista muuta toimintaa, kuten tapahtumia, kerhoja ja leirejä. Elokuussa järjestettiin jo kolmatta kertaa suosittu Tutkimuksia Vesijärvestä –kesäleiri alakouluikäisille lapsille, jonka aihepiiri nimensä mukaisesti ammentaa lahtelaisille tärkeän ja rakkaan Vesijärven ekologiasta. Kolmipäiväisellä leirillä työskenteli iloinen joukko pikkututkijoita, jotka tutustuivat Vesijärven ja sen rantojen ekologiaan keräten ja analysoiden näytteitä aivan kuten oikeatkin tutkijat. Tänä vuonna leiriläiset löysivät muiden eliöiden lisäksi Vesijärvestä harvinaisia ja ammattitutkijoillekin melko tuntemattomia takolimakotiloita, jotka lähetettiin tutkimuskäyttöön Helsingin yliopistolle.

Tutkimustyöskentely ja mikroskoopit tulivat leiriläisille tutuiksi Tiedeluokka SOLUssa, mutta aikaa vietettiin runsaasti myös luonnossa. Ulkona pelattiin, leikittiin ja askarreltiin päivän vesiteemojen hengessä. Näytteiden analysoinnin lisäksi leirillä tehtiin Oma järvimaisema –projektia, jossa leiriläiset pääsivät ryhmissä toteuttamaan omannäköistään maisemaa. Projekteista tuli todella näyttäviä ja niitä, sekä leiriläisten tutkimustuloksia esiteltiin viimeisenä leiripäivänä vierailulle tulleille huoltajille. Leirillä kirjoitettiin myös blogia, jota kautta vanhemmat sekä mahdolliset tulevat leiriläiset pääsevät tutustumaan tarkemmin leiripäivien sisältöön.

Ensimmäinen Tutkimuksia Vesijärvestä –leiri toteutettiin kaksi vuotta sitten Vesijärvisäätiön avustuksen turvin. Koska leiri oli niin suosittu ja kysytty, se jäi Tiedeluokka SOLUn leiritarjontaan. Tiedeluokan leiri- ja kerhotoiminnan kautta halutaan mahdollistaa tutustuminen tieteen tekemiseen ja kokemiseen matalalla kynnyksellä kaikille halukkaille. Tiedeluokan leirit ovat osallistujille ruokailukulut pois lukien maksuttomia. Toiminnan suunnittelussa pyritään hyödyntämään mahdollisimman paljon alueen tarjoamia mahdollisuuksia, kuten läheistä Vesijärveä.

Päijät-Hämeen LUMA-keskus jatkaa tärkeää tehtäväänsä nuorten innostamisessa tieteiden pariin Euroopan tulevassa ympäristöpääkaupungissa. Pohja tulevaisuudelle luodaan nyt.

Linkit

Päijät-Hämeen LUMA
Tutkimuksia Vesijärvestä -blogi

maanantai 12. elokuuta 2019

Minkälaisen ympäristöperinnön annamme seuraaville sukupolville?

Kirjoittaja: Juha-Pekka Moisio, Lahti Energian
39-vuotias myynti- ja kehityspäällikkö, joka on ikänsä
päässyt nauttimaan puhtaan luonnon tarjoamista
antimista ja pitänyt sitä itsestäänselvyytenä.



Ympäristö on meille suomalaisille tärkeä asia. Suomi on tuhansien järvien maa, jossa puhdas luonto ja jokamiehenoikeudet ovat olleet itsestäänselvyys aina viimeisiin vuosiin asti. Viimeistään viime lokakuussa IPCC:n (hallitustenvälinen ilmastopaneeli) julkaisema Global Warming of 1,5 °C -erikoisraportti sai meidätkin joukolla pohtimaan tulevaisuutta. Yhä useampi meistä on alkanut pohtia, miten ilmaston lämpeneminen todella vaikuttaa elämään ja miten yksittäisenä ihmisenä voi osallistua yhteisiin ilmastotalkoisiin.

Meillä Lahti Energialla ympäristöarvot ovat olleet tärkeä osa yrityksen tekemistä jo vuosikymmeniä. Kaukolämpöverkon rakentamisella korvattiin 1960-luvulla kiinteistökohtaista lämmitystä, joka perustui tyypillisesti puun tai roskien polttamiseen. Tyypillinen kaupunkikuva oli tuolloin kylmällä säällä savuisa ja nokinen, mitä kaukolämmitykseen siirtymällä vähennettiin. Alueellisissa lämpökeskuksissa oli asianmukaiset suodattimet, ja lämpö tuotettiin muutenkin kauempana tiheästi asutuista alueista.

Nykyisin noin 90 prosenttia lahtelaisista asuu kaukolämmitetyissä taloissa, joiden lämmöntuotantoon käytetään uusiutuvia, ympäristöystävällisiä polttoaineita. Lahdessa kaukolämpö on yhtä ekologista kuin esimerkiksi maalämpö, jota monesti pidetään kaikkein puhtaimpana lämmitysmuotona. Kun Lahti Energia luopui keväällä 2019 kivihiilen polttamisesta, pienentyi samalla kertaa kaikkien kaukolämmitystaloissa asuvien hiilijalanjälki ilman, että se olisi näkynyt asiakkaiden energialaskussa. Tätä onkin se vaikuttavuus ja vastuu, mikä meillä energiayhtiössä on.

Lämmöntuotanto ei ole ainoa asia, jossa me Lahti Energialla kannamme ympäristövastuuta. Olemme investoineet tuulivoimaan ja sähköiseen liikkumiseen, jotta ne yleistyisivät niin paikallisesti kuin laajemminkin. Viisaasti vihreä -tunnuslauseemme kuvastaa myös omaa ajatteluani. Arjen päätöksissä kannattaa miettiä ekologisuutta ja tehdä omien mahdollisuuksien rajoissa viisaasti vihreitä valintoja. Ehdottomuutta en kannata, mutta jos jokainen meistä pyrkii jatkuvasti ekologisempaan suuntaan, lopputulos on varmasti hyvä!

Lahti Energian kotisivuihin pääset tutustumaan tästä.

@lahtienergia

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Vesi on aina elämys

Markus Luukkonen on media-alan ammattilainen ja Lahden
seurakuntayhtymän viestintäpäällikkö, joka vietti lapsuutensa
Mikkelissä kirkasvetisen Saarijärven äärellä.


Vesijärvi liittyy minulla kiinteästi kesien viettoon.

En omista venettä, mutta ystävien kutsusta on silloin tällöin mahdollisuus astua purrelle iltaa viettämään. Kohteet ovat olleet moninaiset: joskus on matkustettu Messilästä Lahden satamaan, toisinaan Selkäsaareen, Vääksyn kanavalle tai Kelventeelle, pisimmillään aina Sysmän Päijätsaloon saakka.

Matka vesillä on aina elämys. Leppeä kesäinen päivä, tyyni järvenselkä, hyväntuulisia ihmisiä. Päivä Vesijärvellä on kuin viikonloppu Ruotsinlaivalla – mutta kevennetyssä ja paljon hapekkaammassa muodossa!

Lapsuuteni elin Mikkelissä, silloisessa maalaiskunnassa. Kotitalostani oli vain puolikas kivenheitto eli 20 metriä Saarijärven rantaan. Saarijärven mittasuhteet eivät vedä vertoja Vesijärvelle, mutta edellistäkään ei voi luonnehtia pieneksi. Myös Saarijärveltä löytyy useiden kilometrien pituisia selkiä.

Saarijärven vesi oli kirkasta ja juomakelpoista. Muistan yhden jos toisen kesäpäivän, kun astelin nukkaantuneen kotilaiturin nokkaan, asetuin vatsalleni ja hörpin vettä. Kova kalamies en ole koskaan ollut, mutta lapsuuden ongintareissuilla mato-ongella napanneet ahvenet ovat kuitenkin jääneet mieleen.

Järvet synnyttävät vahvoja elämyksiä. Ne ovat kaikki omalla tavallaan erityislaatuisia. Kuten Suonteen tuoreet muikut, ei niitäkään voi unohtaa.

Meillä on monenlaisia ympäristöongelmia, joista Vesijärven tilanne ei kuulu vähäisimpiin. Ne, jotka ovat eläneet lapsuutensa Lahdessa tai lähikunnissa, muistavat Vesijärven aivan erikuntoisena kuin se on nyt.

Tarvitsemme paljon yhteistyötä ympäristön hyväksi ja paljon arvostusta luomakuntaamme kohtaan. Puhdas vesi ja sen äärellä syntyvät elämykset kuuluvat myös jälkipolvillemme.

Lahden seurakuntayhtymä tukee Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiötä vuotuisella toiminta-avustuksella. Seurakunnissa tehdään tavoitteellista ympäristötyötä muutenkin – osoituksena tästä saimme maaliskuussa kirkon ympäristödiplomin vuosiksi 2019-2023.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Olisiko maanviljelijöistä sankareiksi?

Päivi Rönni on MTK Hämeen Kestävää ruokaa ja kasvua Hämeessä -hankkeen ohjelmapäällikkö, maaseutumatkailuyrittäjä ja vannoutunut luomu- ja lähiruuan kannattaja.


Sanotaan se nyt heti tähän alkuun: täysin päästötöntä ruuantuotantoa ei ole olemassa, ainakaan toistaiseksi. Teknologia tuottaa toki ratkaisuja, jossa ruoka tulevaisuudessa kasvaisi soluviljelynä ikkunalaudalla tai proteiinit kasvatettaisiin bakteerien ja aurinkoenergian avulla ilman hiilidioksidista. Vielä siihen on kuitenkin tovi matkaa, että ihmiskunnan tarvitsema ravinto tuotettaisiin ilman peltoja ja maanviljelijää. Päästöttömään tai vaikutuksiltaan ainakin neutraaliin ruuantuotantoon kuitenkin pyritään.

MTK:n kunnianhimoisena tavoitteena on hiilineutraali ruoka vuonna 2030. Miten tavoitteeseen päästään? Päästöjä alentamalla, sidontaa lisäämällä, uusiutuviin energianlähteisiin panostamalla ja alan sopeutumista ilmastonmuutokseen vahvistamalla.


Valmista ei tule hetkessä, lisää tutkimusta tarvitaan, mutta paljon voidaan tehdä jo nyt. Viime aikoina keskustelu maanviljelyssä on siirtynyt sinne, minne itse asiassa ei suoraan näe, eli maan pinnan alle, maan viljelyyn. Maaperässä on enemmän hiiltä kuin kasvillisuudessa ja ilmakehässä. Siksi on mietittävä, millaisilla toimenpiteillä varmistetaan, että hiiltä vapautuisi mahdollisimman vähän tai parhaassa tapauksessa hiilen määrä jopa lisääntyisi.


Suomen ongelmana on erityisesti eloperäisten viljelymaiden suuri määrä ja lyhyt kasvukausi. Maan muokkausta voidaan kuitenkin keventää ja ympärivuotista kasvipeitteisyyttä lisätä, viljelykiertoa monipuolistaa, kerääjäkasvien, syväjuuristen typensitojakasvien sekä monivuotisten ja -lajisten nurmien viljelyä lisätä. Eloperäisen aineksen määrää voidaan lisätä orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden käytöllä. Maan kasvukuntoon satsaaminen parantaa myös vesitalouden hallintaa ja siten ravinteiden pidätyskykyä. Samalla lisääntyy sadon tuottokyky ja sitä kautta yleensä myös tuottajan taloudellinen tulos. Melkoinen win-win!


Kotieläintuotannon ilmastopäästöt syntyvät pääosin metaanista ja typen oksideista. Niihin voidaan vaikuttaa lähinnä lannan varastointia ja käyttöä tehostamalla sekä ruokintaa tarkentamalla. Vaikka kotieläintuotannon päästöjä ei ole syytä vähätellä, on syytä kuitenkin erottaa globaali ja suomalainen eläintuotanto toisistaan. Suomalaiset naudat ja lampaat ja niiden tuotanto nojaavat vahvasti nurmipohjaiseen ruokintaan ja nurmissa on suuri hiilensidontapotentiaali. Karjanlanta on samalla sekä arvokas ravinteiden lähde että maanparannusaine. Se ruokkii kasvien ohella myös maaperän pieneliöstöä ja parantaa siten maanrakennetta. Lanta yhdessä nurmen kanssa voi tarjota myös mahdollisuuksia biokaasun tuottamiseen. Biokaasuprosessin sivutuotteena syntyy ravinnetta, joka parantaa kierrätystä.


Ilmasto- ja vesistöpäästöt ja niiden hillintään johtavat ratkaisut kulkevat usein käsikädessä. Maatalous on metsätalouden ohella tällä hetkellä ainoa hiilipäästöjen sitoja. Olisiko maanviljelijästä siis sittenkin enemmän ratkaisun tarjoajaksi, jopa ilmastosankariksi?